Euroopan parlamentti näytti keskiviikkona lihaksiaan jäsenmaiden ministerineuvostolle ja näpäytti komissiotakin ratkaisussa, joka koski uutta työaikadirektiiviä. Parlamentti torjui ministerineuvoston direktiiviesityksen selvin luvuin. Samalla äänestystulos merkitsi, että vuosikausien vääntö eurooppalaisen työelämän peruskysymyksiin liittyvästä dokumentista jatkuu yhä. Seuraavaksi asia menee europarlamentin ja ministerineuvoston sovittelumenettelyyn.
Tärkeimpiin parlamentin tyrmäämiin direktiivin kohtiin kuului esitys yli 48 tunnin työviikkojen sallimisesta. Jäsenmaat esittivät, että työviikkoa olisi voitu työntekijän suostumuksella pidentää jopa 65 tuntiin. Mallia tuki pontevasti etenkin Britannia. Myös työnantajat kannattivat nykyistä pitempää enimmäistyöaikaa.
Toinen europarlamenttia puhuttanut kohta liittyi siihen, mikä osa päivystysajasta määritellään työajaksi. Jäsenmaiden esityksessä sellaista päivystysaikaa, jona henkilö ei työskentele, ei olisi luettu työajaksi, vaikka työntekijä olisi työpaikallaan. Parlamentin kannan mukaan koko päivystysaika pitää laskea työajaksi. Tämä liittyy meilläkin muun muassa lääkärien ja palomiesten työhön. Suomessa on lääkärien kohdalla käytössä nyt menettely, jossa päivystysajasta työksi luetaan vain todelliseen potilastyöhön kuluva aika.
Europarlamentissa vähemmistöön jääneen kannan mukaan liian tiukat työaikamääräykset tulevat kalliiksi yrityksille ja veronmaksajille ja heikentävät Euroopan kilpailukykyä. Väite on vanha tuttu, mutta ei välttämättä edes paikkaansa pitävä. EU:n tehtäviin toki kuuluu unionin kilpailukyvystä huolehtiminen mutta yhtä lailla eurooppalaisen työntekijän suojeleminen. Se on tärkeimpiä tapoja, joilla unioni hankkii oikeutustaan tavallisten EU-kansalaisten silmissä.
Eurooppa ei voi kilpailukykyään turvatessaan ylipäätään lähteä seuraamaan työntekijöiden oikeuksia polkevia maita. Se tie merkitsisi periksiantoja periksiantojen perään. Euroopan menestyksen avaimet ovat vastakin jossain aivan muualla kuin työntekijöiden selkänahan repimisessä, kuten korkeatasoisessa koulutuksessa ja tutkimuksessa sekä EU:n neljässä perusvapaudessa.
EU-parlamentissa äänestystuloksesta riemuittiin keskiviikkona myös siksi, että monet näkivät sen parlamentin voittona jäsenmaista ja komissiosta. Tavallisen EU-kansalaisen näkökulmasta olennaista on kuitenkin vain se, että EU tuottaa järkeviä päätöksiä, ei se minkä elimen voittoja tai tappioita nuo päätökset milloinkin ovat.
paakirjoitus@kaleva.fi