Elokuun kesätauon jälkeen Euroopan parlamentti pääsee ilmasto- ja energiapolitiikan kimppuun. Käsittelyssä on kymmenkunta komission esitystä, joilla pyritään vähentämään päästöjä, lisäämään energiatehokkuutta ja -omavaraisuutta sekä parantamaan markkinoita. Suomalaisittain suurin intohimo kohdistuu metsien ilmastovaikutuksia käsittelevään LULUCF-asetukseen, sekä uusiutuvan energian RED2-direktiiviin. Vaikka metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan, eurooppalaisella energia- ja ilmastopolitiikalla on suuri vaikutus metsien käyttöön.
Missään muussa EU-maassa ei ole yhtä paljon metsää eikä metsätaloudella yhtä merkittävää osuutta kansantaloudessa kuin Suomessa. Siksi meidän on nyt tärkeä varmistaa, että linjaukset saadaan myös metsätalouden kannalta oikeille raiteille.
Akuuteimmassa vaiheessa on metsien hiilinieluja käsittelevä LULUCF. Parlamentin on määrä äänestää aiheesta syyskuussa. Kiivaimmin väännetään nyt siitä, mikä on oikea vertailukohta tulevaisuuden metsien käytölle. EU-komissio esittää, että vuodesta 2020 alkaen metsien käyttöä kussakin jäsenmaassa verrattaisiin 1990-2009 tilanteeseen. Jos metsiä käytetään enemmän kuin menneisyydessä, katsotaan että hiilinielu pienenee.
Suomen metsätalouden kannalta esitys on huono. Meillä metsät ovat kasvaneet menneinä vuosikymmeninä paljon enemmän kuin niitä on käytetty. Hyvä niin. Tulevaisuudessa näyttää, että kysyntää puulle on aiempaa enemmän, ja toisaalta kehittyneen metsänhoidon ansiosta puu kasvaa paremmin ja sitä osataan hyödyntää entistä kestävämmin. Hakkuita olisi siis vara lisätä. EU-komission esittämä laskentatapa ei tätä kuitenkaan ilmastosyistä mahdollistaisi. Ne maat, jotka ovat hakanneet metsiään jopa liiallisesti, hyötyvät laskentatavasta. Nythän ne näyttäisivät olevan suuria ilmaston pelastajia, kun niiden metsien hiilinielu kasvaa.
Ajamme metsämeppien kanssa vertailutapaan muutosta, jossa katsottaisiin metsien käytössä menneisyyden sijasta tulevaisuuteen ja kestävään metsänhoitoon. Parlamentin kannat ovat kuitenkin hajallaan. Edustamani teollisuus- ja energiavaliokunta ITRE sekä EU-parlamentin maatalousvaliokunta AGRI ottivat hiilinieluihin metsätaloudelle positiivisen kannan, mutta ympäristövaliokunta ENVI suostui ainoastaan kompromissiin, jossa vertailujaksona käytettäisiin tuoreempaa ajanjaksoa 2000-2012. Mikään parlamentin valiokunta ei ole valmis hyväksymään komission esitystä sellaisenaan. Muutoksia on siis luvassa. Vääntö laskentatavasta jatkuu puolueryhmien sisällä, ja koko EU-parlamentin kanta ratkeaa syyskuussa Strasbourgin täysistunnossa. Itse teen työtä sen eteen, että kestävä metsätalous huomioidaan asiallisesti laskentamallissa.
Parlamentin lisäksi LULUCF:stä neuvotellaan jäsenmaiden kesken. Odotuksena on, että puheenjohtajamaa Viro toisi päätösehdotuksen ministerineuvoston pöydälle lokakuussa. Suomea kokouksessa edustaa ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Tämän jälkeen EU-parlamentin ja ministerineuvoston kannat on vielä neuvoteltava yhteen. Ratkaisu voi syntyä aikaisintaan vasta ensi talvena, joten monta muotoilua ja kompromissiehdotusta on vielä edessä.
Samaan aikaan EU-parlamentin valiokunnissa sorvataan muutosesityksiä moneen muuhunkin energiadirektiiviin: Uusiutuvan energian lisäksi käsittelyssä ovat energiatehokkuutta, rakennusten energiatehokkuutta ja sähkömarkkinoita koskevat direktiivit. Lainsäädäntöjen tavoitteena on rakentaa vahvempaa energiaunionia ja vastata Pariisin ilmastosopimuksen sitoumuksiin.
Päälinjoiltaan EU-komission ehdotukset ovat kannatettavia ja vastaavat hyvin suomalaisia energia- ja ilmastopolitiikan näkökulmia. Pyrkimyksenä on rakentaa Eurooppaan aidot energian sisämarkkinat, ja saada aikaan lisää tehokkuutta, hintakilpailua, valinnan mahdollisuuksia ja ympäristöystävällisyyttä.
Suomessa huolta herättäneestä uusiutuvan energian direktiivistä ja uusista biomassan kestävyyskriteereistä saatiin komissiolta hyvä esitys. Tämä on suomalaisten vaikuttamistyön tulosta ja osoittaa, että Euroopassa ymmärretään kestävän metsätalouden periaatteita. Ehdotus metsäbiomassan kestävyyskriteereistä lähtee Suomenkin kannan mukaisesti siitä, että jokainen jäsenmaa varmistaa lainsäädännöllään ja arviomenettelyillään, että hakkuut tapahtuvat hakkuulupamenettelyn mukaisesti, korkean suojeluarvon omaavat alueet suojellaan, metsien monimuotoisuudesta huolehditaan eivätkä hakkuut ylitä metsien pitkän aikavälin tuottokykyä.
Kestävyyskriteerien täyttyminen on ehto sille, että metsäbiomassasta tuotetun sähkön, lämmön ja liikennepolttoaineen tuotantoa saa tukea. Tämä on järkevä linjaus. Suomessa puu kasvaa hitaasti, joten on pyrittävä aina mahdollisimman korkeaan jalostusarvoon ja metsät ovat Suomelle niin arvokas asia, että niiden kestävä käyttö on vahvasti meidän intressimme.
Henna Virkkunen on europarlamentaarikko (kok.).