Norjan ohella Islanti on sinnitellyt perinteisesti Euroopan unionin ulkopuolella. Vaikka molemmissa maissa on hyvin pitkälle mukauduttu EU-lainsäädäntöön, ne ovat halunneet pitää itsellään etenkin luonnonvarojaan koskevan päätösvallan. Islannille kynnyskysymys on ollut kalastuspolitiikka.
Lilliputtivaltio ajautui uhkarohkeiden finanssiseikkailujensa takia niin syvään talousahdinkoon, että pelastusrenkaaksi koetun unionijäsenyyden kannatus on kavunnut ennätyslukuihin. Takinkäännös näkyi lauantaisissa alltingin vaaleissa, joissa jäsenyyttä kannattavat sosiaalidemokraatit ottivat selkeän voiton.
Konservatiivisen Itsenäisyyspuolueen hallitus kaatui tammikuussa niin sanotussa kattilavallankumouksessa. Sen korvasi vaaleihin asti demarien ja vasemmistovihreiden hallitus. Molemmat puolueet menestyivät niin hyvin lauantaina, että ne todennäköisesti muodostavat myös uuden hallituksen.
Demarien yli 30 prosentin kannatus on pääministerinä jatkavalle Johanna Sigurdardóttirille valtakirja toteuttaa vaalilupauksensa viedä Islanti EU:n jäseneksi nopealla aikataululla. Jäsenyyshakemus voidaan postittaa jo heinäkuuhun mennessä. Sigurdardóttir kaavailee, että jäsenyydestä pidettäisiin kansanäänestys puolentoista vuoden päästä hakemuksen jättämisestä.
EU-jäsenyyden suurin kysymysmerkki on se, miten samaan hallitukseen tyrkyllä oleva vasemmistovihreät saadaan hankkeen taakse. Puolue on aiemmin vastustanut jäsenyyttä, mutta puoluejohtaja Steingrimur Sigfusson pitää kompromissia mahdollisena. Sitä paitsi alltingin jäsenistä arviolta 70 prosenttia kannattaa EU-jäsenyyttä, yli puoluerajojen.
Islannin EU-jäsenyys on kalastuskysymystä lukuun ottamatta vähää vaille kirkossa kuulutettu. Islanti ja Britannia kävivät jopa "kalastussodan" viimeksi 1970-luvulla. Sigurdardóttir on vakuuttanut, ettei hän luovu saarivaltion oikeudesta valvoa luonnonvarojensa käyttöä. Tämä lausunto on varmaankin suunnattu lähinnä kotimaiseen kulutukseen eikä sulje pois kasvot säilyttävää kompromissia.
Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vierihoidossa olevalla Islannilla ei ole paljon rahkeita sanella ehtoja EU-jäsenyydelleen. Islannin kruunu on devalvoitunut yli 40 prosenttia, inflaatio laukkaa 15 prosentin vauhtia, ja valtio on velkaantunut korviaan myöten selviytyäkseen talouskurimuksesta. Islannin todennäköinen jäsenyys lisää liittymispaineita varmasti myös Norjassa.