Europarlamenttivaalit pidetään toukokuussa. Viime vuosina Euroopan unionista on keskusteltu enemmän kuin pitkään aikaan, mikä johtuu tietenkin suurelta osin talouskriisistä. Talousasiat ovat varmasti keskustelujen ytimessä myös EU-vaalien alla.
Suomessa ja muissa pohjoisen Euroopan maissa kansalaisia askarruttaa, miksi meidän pitää tukea taloutensa huonosti hoitaneita maita. Vakavissa vaikeuksissa olevissa jäsenvaltioissa kansalaiset puolestaan kysyvät, miksi heiltä on vaadittu kovaa talouskuria ja pakotettu mittaviin säästöihin.
Suomen näkökulmasta ensimmäisen kysymyksen vastaus on varsin yksiselitteinen: Suomen tulevaisuus on pitkälti riippuvainen Euroopan menestyksestä.
Suomen viennistä yli puolet menee yhä EU-maihin. Jos EU-maiden kasvu kipuilee, Suomenkaan vienti ei vedä. Yhteisiä uhrauksia on siis tarvittu, ja Suomi on osallistunut pelastustalkoisiin.
Euroopan unionin vaikeuksista puhuttaessa unohtuu usein, että unioni näytti myös voimansa kriisin keskellä. Talous- ja rahaliiton vakavat valuviat on pantu remonttiin.
Vaikka yhteisen näkemyksen löytäminen oli kriisin pyörteissä hankalaa, ratkaisuja pystyttiin kuitenkin tekemään. Jälkikäteen arvioiden päätökset eivät olleet suinkaan täydellisiä. Valmiita ratkaisumalleja ei ollut, vaan niitä jouduttiin luomaan ja joskus jopa ”säveltämään” uusien ongelmien edessä.
Jatkossa on tärkeää, että kaikki EU-jäsenmaat hoitavat julkistalouttaan kurinalaisesti.
Talous- ja rahaliittoon on tehty merkittäviä sääntöuudistuksia, jotka ovat Suomen näkökulmasta pääosin myönteisiä. On muun muassa perusteltua koordinoida tiukemmin finanssipolitiikkaa. Jos sääntöjä rikotaan, seuraamukset rapsahtavat entistä automaattisemmin.
Jäsenmaihin kohdistuu myös aiempaa suurempi sanktioiden uhka. Kansalliset rakenteelliset uudistukset eivät voi olla unionin ja sen instituutioiden vastuulla. Jäsenmaiden poliittisten päättäjien on sitouduttava uudistuksiin ja vietävä ne rohkeasti läpi.
Näiden päätösten rinnalla tarvitaan myös rahoitusmarkkinoiden painetta, markkinakuria, joka ohjaa valtioita välttämään yli varojensa elämistä kohoavien korkojen pelossa.
EU:n kasvuluvut näyttävät ensi vuonna hieman paremmilta talouden takapakin jälkeen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme selvillä vesillä. Akuutti kriisi on ohi, mutta olemme jääneet taloudelliseen limboon. Epävarmuus jatkuu.
Juuri nyt keskeinen kysymys on, haluavatko päättäjät puhdistaa pankkien taseet ja puhkaista euroalueen loputkin velkakuplat. Etelä-Euroopan heikot pankit on yksinkertaisesti hajotettava ja niiden tarpeelliset osat pääomitettava uudelleen. Eurooppa tarvitsee hyväkuntoisen, terveitä yrityksiä rahoittavan pankkijärjestelmän.
EU:sta löytyy myös valopilkkuja. Kaikkiin Baltian maihin ennustetaan yli kolmen prosentin kasvua vuosina 2014 ja 2015. Syvällä kyntäneet Irlanti, Kreikka, Espanja ja Portugali ovat päässeet uudistusten jälkeen siihen, että kustannuskilpailu on vahvistunut ja valtionlainojen korot ovat alentuneet.
Uudistusten vaikutukset työllisyyteen näkyvät kuitenkin vasta viiveellä. Työttömyys pysyykin näissä maissa edelleen korkeana, ja erityisesti nuorisotyöttömyys on sietämättömällä tasolla.
Tämä haastaa myös poliittisen vakauden. Ainoa ratkaisu on, että talouskasvu saadaan vankalle pohjalle ja sitä kautta uusia työpaikkoja.
Suomi ei ole ollut uudistusten edelläkävijä.
Suomessa yksikkötyökustannukset ovat jatkaneet nousuaan. Kriisitietoisuus on lisääntynyt täälläkin vähitellen, mutta meillä on vielä paljon tehtävää. Jotta kurssi kääntyy, Suomi tarvitsee aitoa menestymisen nälkää ja poliittista tahtoa tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Euroopan kasvukartta ei ole Suomen kannalta mairitteleva alkavanakaan vuonna. Olemme talouden kasvuluvuilla mitaten samassa sarjassa Kreikan, Portugalin, Espanjan ja Italian kanssa.
EU:ssa on tehty iso joukko päätöksiä, jotka estävät romahduksen lyhyellä aikavälillä ja rajoittavat ylilyöntejä tulevaisuudessa. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan yksin vie takaisin kestävän kasvun uralle.
Viime kädessä Euroopan vakaus on riippuvainen vain ja ainoastaan yritysten kyvystä luoda uusia työpaikkoja tuhoutuneitten tilalle. Suomi ja koko Eurooppa kaipaavat nyt paluuta talousunionin juurille terveeseen kilpailuun yhdentyneillä markkinoilla.
Työpaikat ja niitä luovat yritykset pitää laittaa päätöksenteon keskiöön.
Kilpailukykyinen EU houkuttelee yritykset investoimaan ja laajentamaan toimintaansa, joka vuorostaan tuo talouskasvua, työpaikkoja, hyvinvointia ja poliittista vakautta. Tällaisen positiivisen kierteen aikaansaaminen on Euroopan tulevaisuuden kannalta kohtalonkysymys. Tämän puolesta työtä tekevät ansaitsevat tulla kuulluiksi myös Euroopan parlamentissa.
Kirjoittaja on taloustieteilijä, joka toimii Elinkeinoelämän keskusliiton kilpailukyky ja kasvu -vastuualueen johtajana.