Onko Suomi EU:ssa aloitteellinen toimija, tahdoton mallioppilas, sivustaseuraaja vain jotain muuta? Asiasta esitetään varmoin äänenpainoin keskenään ristiriitaisia väitteitä.
Keskiviikkona julkistettu raportti Suomen EU-politiikan muutoksesta ja jatkuvuudesta tuo teemaan lisävaloa. Reunalla vai ytimessä -niminen artikkelikokoelma kyseenalaistaa kiinnostavasti useita totuuksina pidettyjä hokemia. Vaikkapa sen, mitkä maat unionissa ovat epäluotettavia kumppaneita, vapaamatkustajia tai yhdentymisen todellisia tukipilareita.
Sankarit ja konnat vaihtuvat unionissa tilanteen mukaan.
Suomi on ollut EU:n jäsen yli 22 vuotta. Professorit Tapio Raunio ja Juho Saari nostavat kirjoituksessaan esiin tähän liittyvän olennaisen seikan: Euroopan integraation luonne on olennaisesti muuttunut noina vuosina.
Jäsenmaat ovat siirtäneet EU:lle toimivaltaa keskeisilläkin politiikan lohkoilla. Suomi on nyt erilaisessa unionissa kuin mihin se liittyi.
Tänä keväänä Suomessa on keskusteltu erityisesti siitä, onko perustava asennoitumisemme EU:hun ja yhdentymiseen muuttunut. Vertailukohdaksi nostetaan jäsenyyden alkuvuodet, jolloin Suomi pyrki määrätietoisesti mukaan unionin ytimeen.
Oli Suomen aktiivisuus jäsenyyden alkuvuosina puhdas fakta tai vain kauniiksi patinoitunut hokema, Raunion ja Saaren mukaan tämänhetkistä jäsenmaa Suomea ei voi kehua järin aloitteelliseksi. Suomi kyllä muodostaa tunnollisesti kannan ministerien tai valtionpäämiesten kokousten asioihin, mutta EU-politiikka on lähes yksinomaan reagointia.
Professorikaksikon kiinnostavimpiin väitteisiin kuuluu se, että perussuomalaisten nousu ei ole tuonut perustuvaa muutosta Suomen EU-politiikkaan ja toimintatapoihin unionissa. Suomi ei ole muuttunut aiempaa kompromissihaluttomammaksi. Timo Soinia mukaillen EU-reki näyttää siis kolanneen perussuomalaisen varsan.
Edessä näyttää kuitenkin olevan jälleen aika, jolloin nykyinen hallitus ja ehkä sen seuraajakin joutuvat käymään Suomen EU-politiikan perusteita läpi. Emmanuel Macronin valinta Ranskan presidentiksi merkinnee sitä, että EU:n integraation syventäminen saa lisää vauhtia.
Macron on esimerkiksi puhunut talous- ja rahaliiton tiivistämisestä ja jopa unionin yhteisestä valtiovarainministeriöstä. Se askel olisi hankala nieltävä myös Suomessa. Meillä voidaan siis pian joutua pohtimaan taas kysymystä siitä, onko paikkamme EU:n ytimessä, laidalla tai jossakin niiden välillä.
Suomen hallituksen linja syvempään integraation on vielä epämääräinen. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on korostanut EU-yhteistyön samantahtisuutta, toisaalta hyväksynyt eritahtisuudenkin, jos se ei merkitse jäsenmaiden jakoa a- ja b-luokan jäseniin.
Jos ja kun integraation syventäminen nousee unionissa päätettäväksi, linja on kyettävä kertomaan kirkkaasti niin oman maan kansalaisille kuin EU-kumppaneillekin.