Tuskin oli torikeskusteluissa ja baariparlamenteissa päästy äimistelemästä EU:n aikeita kieltää hirvituhokorvausten maksu, kun Brysselistä kajahti jälleen. Nyt joku siellä on huomannut, että kotieläinten ja susienkin turvaksi rakennetuissa sähköaidoissa piilee vaara. Kenties hukka voisi lampaita aidanraosta tiiraillessaan saada kuonoonsa sellaisen tärskyn, että kipu ylittäisi jonkun direktiivin määräämän rajan.
Tällaisilla esityksillä EU:n päätöksenteko ei tule kansaa lähelle, vaan vaikutus on juuri päinvastainen.
Tiedä sitten, ketä tai mitä tämä ylisuojelu palvelisi. Sutta ei ainakaan. Susiaitatalkoissa menneenä kesänäkin ahertaneet Luonto-Liiton vapaaehtoiset pelkäävät, että tyhmällä esityksellä ollaan vesittämässä hyvin alkanut suden suojelijoiden ja karjatilallisten vuoropuhelu ja yhteistyö. Luonto-Liitosta tähdennetään, että toimiakseen aidassa täytyy olla riittävän voimakas sähkövirta. Eikö nyt voitaisi uskoa niitä, jotka asian parhaiten tietävät?
Susi on uljas, pohjoisen luontoon kuuluva eläin. Tuskin kukaan haluaa hävittää sitä kokonaan. Jatkuva ongelma Susi-Suomessa eli pääasiassa itärajan pinnassa on se, ettei yksimielisyyttä löydy sopivasta susien -- eikä muidenkaan suurpetojen -- määrästä. Miten voisikaan, kun arviotkin kannan suuruudesta heittävät arvioijasta riippuen jopa kolmanneksella.
Virallinen arvio Suomen susikannasta on noin 200 yksilöä, mutta moni pitkän linjan erämies uskoo, että todellinen luku on paljon suurempi. Melkein kaikki myöntävät kuitenkin sen, että tietyillä alueilla susia on liikaa. Siirtoistutuksin asiaa ei kuulemma voida hoitaa, joten kannan harventaminen jää ainoaksi ratkaisuksi.
Sudet ovat ruokailleet kesän aikana ahkerasti muun muassa Kainuun porokarjoissa. Valtio saa ainakin vielä maksaa korvauksia näistä tuhoista, mutta joka tapauksessa paikoin koko elinkeino on vaarassa. Susiviha saa uutta sytykettä, kun kohta taas muutamista hirvikoirista ei jahdin jälkeen löydy kuin kasa karvaa ja tutkapanta.
Suomi on jo joutunut käräjille petojensa takia, sillä EU:n komissio vei susien metsästyksen EY-tuomioistuimeen viime vuonna. Keväällä kerrottiin ensin, että kanteesta luovutaan, mutta sitten ympäristökomissaari viestitti, ettei suojelun taso vakuuta. Joten tuomiota odotellaan.
Kotoisilla keskustelukentilläkin intetään, mikä on häirikkösusi. Siis sellainen, joka pitää poistaa eli ampua pois vaaraa ja vahinkoa aiheuttamasta. Kainuun riistanhoitopiiriä on syytetty lain rikkomisesta, kun se on antanut kaatolupia ongelmasusille.
Rahallisesti susivahingot eivät ole suuret, tosin osa vahingoista jää aina korvaamatta. Merkittävää on se, että runsas kolmannes suomalaisista ilmoittaa pelkäävänsä sutta. Tätä pelkoa ei poisteta susidirektiiveillä eikä kovin pian edes tutkimuksilla ja tiedolla. Susialueella lapsensa pimeälle koulutaipaleelle saattelevia vanhempia ei lohduta tieto sitä, ettei susi ole käynyt Suomessa sataa vuoteen ihmisen kimppuun.
***
Energiantuotantoon valjastettua Oulujokea on kunnostettu, mutta yksi on ja pysyy. Utajärvellä joelle tehtiin 50 vuotta sitten 13 kilometriä uutta uomaa, josta muistona ovat yhä valtavat murs-kekasat.