Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kokousten keskittäminen pelkästään Helsinkiin on huonosti harkittua kamreeriajattelua.
Asiaa on syytä harkita uudestaan. Suomessa on lukuisia kokousjärjestäjiksi kykeneviä ja sopivia kaupunkeja.
Suomen tulevan EU-puheenjohtajuuden aikana kaikki EU-kokoukset on säästö- ja turvallisuussyistä päätetty keskittää Helsinkiin. Ei ole siis ihme, että suurimmissa kaupungeissa, Oulu mukaan lukien, on petytty raskaasti linjauksiin tulevan puheenjohtajakauden kokousjärjestelyistä (Kaleva 24.10.). Suomen jäsenyyskauden kolmas puheenjohtajuus alkaa heinäkuussa 2019.
EU-puheenjohtajuus tarjoaa isäntämaalle yleensä tilaisuuden esitellä itseään tavallista laajemmin. Suomen edellisellä puheenjohtajuuskaudella 2006 EU-maiden päämiehiä, ministereitä, virkamiehiä ja toimittajia kierrätettiin 21 paikkakunnalla.
Näin menettelee parhaillaan myös ensimmäistä puheenjohtajakauttaan isännöivä Viro, joka on hajauttanut kokoukset pitkin maata näyttääkseen Viron parhaat puolet.
Aikomus keskittää kaikki Suomessa järjestettävät kokoukset Helsinkiin osoittaa mielikuvituksetonta ja huonosti harkittua kamreeriajattelua. Voi myös kysyä, onko kokousten sijoituspäätösten taustalla hallinnon keskusvetoisuus tai jopa mukavuudenhalu. Lisäksi kyseessä on muhkea, noin 70 miljoonan euron aluepoliittinen satsaus Helsingin hyväksi. Sen verran kokousjärjestelyihin on alustavasti varattu.
EU:n läheisyysperiaate puoltaisi kokousten hajauttamista. Kokousten ripottelu eri puolille maata antaisi unionin jäsenmaiden ja EU-komission päättäjille sekä virkakunnalle luonnollisella tavalla tuntumaa Suomen erityisolosuhteista. Suomalaisille virkamiehillekään ei liioin olisi pahitteeksi käydä kehä kolmosen pohjoispuolella muutaman kerran uransa aikana.
Totta on, että Eurooppa-neuvoston huippukokouksia on niiden massiivisuuden takia viime vuosina keskitetty jäsenmaiden sijaan pitkälti Brysseliin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että puheenjohtajamaassa järjestettävät pienemmät ministeri- ja virkamieskokoukset pitäisi keskittää pääkaupunkeihin.
Vielä viime kesänä Oulu soveltui kokouspaikaksi, kun ulkoministeri Timo Soini (sin.) ja EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini kokoustivat EU:n arktisessa tapahtumassa. Viime joulukuussa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) vieraana Oulussa kävi Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev. Toissa syksynä Soini luovutti Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajuuden Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville Oulussa.
Kun Euroopasta tai muualta lähdetään Suomeen, on sama, lentääkö kone Ouluun tai Rovaniemelle Helsingin sijaan. Vaikka EU on arkipäiväistynyt, on hyvä muistuttaa, että EU-puheenjohtajuus ei ole pelkästään teknistä suorittamista. Maakuntiin sijoittuvissa kokouksissa olisi tilaisuus näyttää, miten EU:n ja kotimaan politiikka nivoutuvat toisiinsa.
Suomessa on lukuisia kaupunkeja, jotka ovat sopivia ja halukkaita kokousjärjestäjiksi. EU:n ideaan istuu huonosti, että kokoukset järjestetään pelkästään pääkaupungeissa. Suomi voisi toimia tässä esimerkkinä paluusta juurille. Suomen kauden kokouspaikkajärjestelyt on syytä panna pikavauhtia uusiksi.