Suomi heräsi taisteluun mäntytervan puolesta liian myöhään. Valtiolle ja yrityksille tarjottiin vielä kevättalvella mahdollisuutta todistaa tervan terveellisyys.
EU:ta tyydyttänyt tutkimus olisi maksanut yhdestä viiteen miljoonaa, joten se jäi tekemättä. Nyt EU kieltää perinteisen tavan tervata puuta vuoden 2006 jälkeen.
Kulttuurikohteisiin haaveiltu poikkeuslupakin voi kariutua, ainakin sen saanti voi kestää vuosia.
Vielä torstaina lappeenrantalainen Aila Sairanenkin nuuhkaisi Oulun Turkansaaren tervanhajuista kirkkoa. "Lapsuus tulee mieleen", hän huokaisi EU:n tervakiellosta haikeana.
Tervantuoksuisten ulkomuseoiden ystävät kyselevätkin nyt, mitä pahaa on luontaisessa tervassa.
Kaksi vuotta odottelua
"Jos terva ei vaikuttaisi kemiallisesti tai biologisesti vaan mekaanisesti, se olisi saanut luvan", ylitarkastaja Hannu Braunschweiler Suomen ympäristökeskuksesta valottaa. Luultavasti siinä on kuitenkin haitallisia PAH-yhdisteitä.
"Kyllä luonnosta saa myös haitallisia aineita. Nikotiinikin on luonnontuote", Braunschweiler muistuttaa.
Mutta ei tervaa ole vielä kokonaan menetetty. Puuveneet voivat jäädä vuoden 2006 jälkeen tervaamatta, mutta tervaa voi ehkä haistella museoissa. EU:n komission asettama työryhmä pohtii nyt tervan ja muidenkin puunsuojien kohtaloa vuoden 2004 kesäkuuhun.
Jos ryhmä esittää, että Suomen kulttuurihistoriallisia kohteita saa toki tervata, käsittelyä jatkavat EU:n viranomaiset. Aikaisintaan kahden vuoden kuluttua parlamentti ja neuvosto voivat lopulta muuttaa direktiivin ja sallia rajoitetusti tervan käytön.
"Mutta eihän sen parempaa ainetta ole", ihmetteli jo lapsena reen jalaksia tervannut Reijo Kamula torstaina Turkansaaressa.
Terva on parasta
Ei ole asiantuntijankaan mielestä. "Eivät ole kyllästysaineet ajaneet sen edelle", sanoo Anneli Syrjänen Turkansaaren ulkomuseolta.
Tervan kielto on hänen mukaansa mahdottomuus kaikille ulkomuseoille. Niitä on satoja. Vielä suurempi mahdottomuus se on Turkansaarelle.
"Me olemme polttaneet tervaa 28 vuotta. Se ei ole kultakaivos mutta meidän tavaramerkkimme, jolla erotumme muista", Syrjänen sanoo.
Tervan menekki on taas ollut hyvässä nousussa. Puuveneet ovat tulleet muotiin, ja ne on pitänyt taas tervata. Hevostallit ostavat tervaa kavionhoitoon. Lisäksi on myyty matkamuistotervaa pölyttymään telkkarin päälle, löylytervaa ja tietenkin tervaa on mennyt paljon omiin kohteisiin.
Turkansaaressa tervataan lähes kaikki. Kirkon ovi on peräisin vuodelta 1661, ja se tervataan joka kesä. Katto on juuri kolme viikkoa sitten tervattu, joten saarelle tulija kohtaa vielä tuoreen tervan tuoksun.
"Lapsena tätä pantiin suuhunkin", ihasteli Eeva Paajanen Heinävedeltä.
Kierikissäkin tervataan
Turkansaaren terva on juuri EU:n direktiivin mainitsemaa mäntytervaa. Samoin Yli-Iin Kierikkikeskuksen katossa käytetty terva.
Johtaja Leena Lehtinen pitääkin tervauskieltoa ristiriitaisena. "EU:han pyrkii tuomaan esille kansallista perinnettä"; Lehtinen kummastelee. Terva olisi juuri sitä hänen mukaansa.
"Kyllä lateksit ja kyllästeet aiheuttavat varmasti enemmän ympäristö- ja terveyshaittoja", hän perustelee.
Leena Lehtinen ennustaakin, että direktiivi aiheuttaa isot tervaustalkoot vielä ennen vuotta 2006. Kaikki kohteet, joihin mikään muu ei sovi, tervataan urakalla ainakin sen viimeisen kerran.
Jos Suomi saa poikkeuslupansa tervata kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita, sittenkin lupaa saatetaan tarkastella uudesta kymmenen vuoden välein.
