Kärkiehdokkaat ovat uusi yritys lisätä EU:n parlamenttivaalien kiinnostavuutta. Parlamentin puolueryhmittymät ovat valinneet tähdikseen yhden naisen ja kuusi miestä, joiden avulla on tarkoitus tehdä vaalit tutuiksi Euroopan unionin kansalaisille.
Kärkiehdokkaat kiertävät kevään ajan jäsenmaissa ja vetävät omien puolueryhmiensä vaalikampanjoita. Kärkiehdokkaiden tehtävä on jos ei nyt ihan mahdoton ainakin haastava, kun he herättelevät äänestäjiä ja tekevät puolueryhmittymien vaaliteemoja tunnetuiksi.
EU:n parlamentin kahdeksan puolueryhmää eivät ole kovin tuttuja suomalaisille, tuskin muillekaan EU-kansalaisille. Moniko tietää, mihin ryhmään perussuomalaiset, kokoomus tai Sdp kuuluvat? Harva tulee äänestäneeksi EPP:n, Alden, S&D:n, Verts/Alen, ECR:n, Gue/NGL:n, EFD:n tai Nl:n ehdokasta. Ääni annetaan ennen kaikkea henkilölle tai tutulle puolueelle.
Puolueryhmillä on kuitenkin merkitystä parlamentin päätöksenteossa. Yksittäisen parlamentin jäsenen vaikutusvalta on suoraan kytköksissä puolueryhmän kokoon ja asemaan. Tärkeät valiokuntapaikat ja lakihankkeiden esittelijätehtävät jaetaan ryhmissä.
Puolueryhmän tavoitteet seuraavalle vaalikaudelle koskevat tulevan parlamentin edustajia, vaikka ryhmien sisällä on toisinaan voimakkaitakin kansallisia näkemyseroja. Suomalaistenkin meppien on sitouduttava suurelta osin oman puolueryhmänsä laatimiin yleiseurooppalaisiin periaateohjelmiin.
Siksi olisi erittäin toivottavaa kuluttajavalistusta, että puolueet kertoisivat ryhmiensä ohjelmista äänestäjille myös silloin kun kärkiehdokkaat eivät ole saapuvilla. Edellisissä EU-vaaleissa ryhmätavoitteet ovat jääneet täysin sivuun.
Seitsemän kärkiehdokkaan panos on mukava lisä vaalikampanjassa, mutta elleivät suomalalaiset ehdokkaat ja puolueet tee kunnollista vaalityötä, äänestysprosentti voi jäädä taas kerran alhaiseksi.
Matala äänestysaktiivisuus syö väkisinkin EU:n demokraattista toimivaltaa. Seuraavalla vaalikaudella tehdään merkittäviä päätöksiä. EU joutuu päättämään esimerkiksi pankkikriisin jälkeisestä sijoittajavastuusta, keinoista talouskasvun lisäämiseksi, talouspolitiikasta ja lähialueyhteistyöstä kuten Ukrainan tapaus osoittaa.
Kärkiehdokkaat eivät ole vain kampanjavetureita. He tekevät poliittista työtä myös oman itsensä vuoksi. Lissabonin sopimuksessa vuonna 2009 määriteltiin, että komission puheenjohtajan valinnassa on otettava huomioon parlamenttivaalien tulos. Vaaleissa menestyneen ryhmän kärkiehdokas valitaan komission johtoon.
Uutissivusto EurActivin helmikuussa julkaiseman kannatuskyselyn mukaan vaaleista tulee tiukka kahden kärjen taistelu sosialistien S&D:n (mukana Sdp) Martin Schulzin ja keskusta-oikeistolaisen EPP:n (mukana kokoomus) Jean-Claude Junckerin kesken. Jompikumpi on parlamentin suurin ryhmittymä toukokuun vaalien jälkeen.