EU:n huippukokous päättyi juuri niin onnettomasti kuin etukäteen oli pelätty. Brysselistä ei kuultu yhtään kantavaa ajatusta siitä, miten Lissabonin sopimus saadaan voimaan. EU-johdon lopetettava Irlannin silitys myötäkarvaan.
Vajaan miljoonan irlantilaisen kielteinen kanta Lissabonin sopimukseen äskeisessä kansanäänestyksessä on aiheuttanut Euroopan unionimaiden huippujohtajien keskuudessa shokin. EU:n juhannushuippukokous teki nimittäin tyylipuhtaan nahkapäätöksen lykkäämällä johtopäätösten tekoa Irlannin aiheuttamasta ongelmasta lokakuun huippukokoukseen. Neuvottomuus on erikoista, kun vaakakupissa on koko unionin tulevaisuus.
Heti kansanäänestyksen jälkeen komissio ja EU-maiden korkeat johtajat kieltäytyivät arvioimasta, miten Lissabonin sopimus saadaan voimaan Irlannin vastustuksesta huolimatta. He vetosivat siihen, että ensin pitää kuulla pääministeri Brian Cowenin analyysi siitä, miksi irlantilaiset äänestivät Lissabonin sopimusta vastaan.
Cowenin selostus ei sisältänyt mitään mitään sellaista, mitä ei tiedetty ennestään. Cowen totesi, ettei ollut yhtä yksittäistä syytä, johon Lissabonin sopimus tyssäsi. Irlantilaiset äänestivät Lissabonin sopimusta vastaan hyvin erilaisin epämääräisin ja jopa tuulesta temmatuin perustein. Hallituskin hoiti huonosti oman leiviskänsä. Se ei pystynyt kumoamaan uskottavasti ja tehokkaasti vääriä väitteitä.
Cowenin raportti ei kirvoittanut uusia ajatuksia EU-johtajissa. Ranskan ja Saksan johtajat toivoivat, että Lissabonin sopimuksen ratifiointia pitää jatkaa Irlannista huolimatta. Tämä tarkoittaa, ettei Lissabonin sopimus aiotaan saattaa voimaan ennen pitkää, kun irlantilaiset on ensin "hoidettu" tavalla taikka toisella. Miten, se selviää myöhemmin.
EU ei luovu Lissabonin sopimuksesta Irlannin aiheuttamasta viivästyksestä huolimatta. Se onkin fiksua. Olisi nimittäin järjetöntä luopua vaivalla aikaansaadusta sopimuksesta vajaan miljoonan irlantilaisen äksyilyn takia. Sopimus on tehty 480 miljoonalle eurooppalaiselle, ja selkeä jäsenmaiden enemmistö on jo sen ratifioinut, tosin ilman kansanäänestystä.
Kansanäänestykset ovat tärkeitä, mutta johonkin demokratiassa pitää vetää sietoraja. Jos noin prosentin suuruinen vähemmistö estää enemmistön tahdon toteutumisen, sitä ei voi enää kutsua demokratiaksi. Sellainen on vähemmistödiktatuuria.
Irlanti on hyötynyt EU:n tukiaisista enemmän kuin yksikään toinen jäsenmaa. Maan talous on nostettu EU:n avulla huippukuntoon. On kohtuullista, että Irlannin hallitus ja irlantilaiset ottavat itsekin vastuuta omasta ja koko unionin kehityksestä. Lissabonin sopimuksen yksi tärkeä perustelu on kansanvaltaisuuden lisäys EU:ssa. Irlantilaisten perusteettomat aborttipelot ja oman hallituksen vieroksunta ovat sen rinnalla aika toisarvoisia perusteita torjua Lissabonin sopimus.
EU ei voi tehdä irlantilaisille olennaisia uusia myönnytyksiä saadakseen heidät nielemään Lissabonin sopimuksen. Sen takia Irlannin hallituksen asia on nyt ratkaista nyt se, miten pattitilanne avataan.
EU-eliitti on varonut sanomasta mitään poikkipuolista Irlannin kansanäänestyksen takia ja se kohteli silkkihansikkain myös Cowenia Brysselissä. On aika lopettaa turha häveliäisyys. Lissabonin sopimus ei ehdi tulla voimaan vuodenvaihteessa, mutta Irlannille pitää tehdä selväksi, ettei EU voi odottaa pitkään. Sopimus pitää ottaa käyttöön viimeistään vuoden 2010 alussa. Jos se ei kelpaa Irlannille, EU:n pitää edetä ilman irlantilaisia.