Euroopan unionin laajenemiselle 25 jäsenmaan valtioliitoksi ensi keväänä ei ole enää esteitä. Jäsenyys on hyväksytty kansanäänestyksissä kaikissa yhdeksässä uudessa jäsenmaassa. Kyproksessa asian päättää parlamentti. Nyt ovat vuorossa nykyiset jäsenmaat, joiden täytyy parlamenteissaan ratifioida liittymissopimukset. Tässä vaiheessa ei enää odoteta yllätyksiä.
Jos EU-innokkuuden mittarina käytetään kyllä-äänten osuutta kansanäänestyksissä, uudet jäsenmaat peittoavat vuonna 1995 jäseneksi tulleet selvästi. Suomessa EU-jäsenyyden kannattajia oli 57 prosenttia äänestäneistä, Ruotsissa 52. Suurinta unionin kannatus oli Itävallassa, yli 66 prosenttia. Norjassa hieman yli 52 prosenttia äänesti EU- jäsenyyttä vastaan.
Toisin on uusissa jäsenmaissa. Vain Maltassa, jossa kansanäänestys järjestettiin ensimmäisenä, kannattajien osuus jäi alle 60 prosentin eli 54:ään. Liettuassa, Slovakiassa ja Sloveniassa kannatus huiteli 90 prosentissa, Unkarissa 84 prosentin tienoilla, Puolassa ja Tshekissä 77 prosentissa. Virossa ja Latviassa jäätiin alle 70 prosentin.
Syyt EU:n ja myös Naton jäsenyyden suureen kannatukseen ovat ymmärrettäviä. Baltian maat olivat vuosikymmeniä osa Neuvostoliittoa, muut itä-Euroopan maat oli kytketty Neuvostoliittoon Varsovan liiton kautta. Suomellakin oli yya-sopimus, mutta me saimme pitää kohtuullisen liikkumavapauden ja markkinatalouden.
EU jakautuu pakostakin uusiin ja vanhoihin jäsenmaihin, vaikka tätä Yhdysvaltain puolustusministerin Donald Rumsfeldin ajatusta ei hyväksyisikään. Uudet jäsenmaat hakevat EU:sta Suomeakin selvemmin turvaa ja näkevät, että kunnollisen sateenvarjon voi tarjota vain Yhdysvallat. Irakin sota loi railon vanhan EU:n ja Yhdysvaltain välille eikä Ranskan, Saksan ja Britannian johtajien tapaaminen viikonvaihteessa tuonut perusongelmaan ratkaisua.
EU:ssa jako kahteen näkyy jatkossa talouspolitiikassa ja suhtautumisessa EU:n puolustusytimeen. Ranska haluaa kehittää unionin puolustusta irrallaan Natosta ja Yhdysvalloista. Britannia taas ei hyväksy minkäänlaista sellaista ratkaisua, joka kaivaisi maata Naton alta. Tukea Britannia saanee ainakin uusilta jäsenmailta.
Myös uusien maiden talouspolitiikka poikkeaa EU-maiden yleislinjasta. Maat kykenevät houkuttelemaan ulkomaisia yrityksiä kevyen verotuksen ja halvan työvoiman avulla. Se merkitsee nopeutuvaa talouskasvua, johon vanhan EU:n on vaikea vastata. Perinteinen eurooppalainen hyvinvointimalli joutuu kovalle koetukselle, kun verotuksella ei enää voida kerätä lisärahaa sosiaalietuuksiin. Uusissa jäsenmaissa niitä ei ole ollut tähänkään asti, joten ne kykenevät sopeuttamaan uudistukset taloudellisiin voimavaroihinsa.
paakirjoitus@kaleva.fi