Euroopan unionin ja Venäjän tiistaina tekemä sopimus on virstanpylväs, jos paperille kirjatut tavoitteet toteutuvat. Siinä ollaan synnyttämässä yhteistä talousaluetta, vapauden ja oikeuden aluetta, ulkoisen turvallisuuden aluetta sekä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin aluetta. Tavoitteet ovat laajat, ja niiden joukossa on pitkällä aikavälillä myös viisumivapaus.
Sopimusta on hiottu pitkään ja tunnelmat ovat väliin olleet kireitäkin. Yhteisymmärrykseen pääsy Moskovan huippukokouksessa oli sen takia ilman muuta tärkeä läpimurto. Kyse on kuitenkin vasta "tiekartasta" kohti tavoitteita, joiden vieminen käytäntöön asti voi olla vielä monen mutkan takana. Nyt on saavutettu vasta yhteisymmärrys siitä, mihin pyritään.
Loppu on kiinni poliittisesta tahdosta. Jos sitä löytyy, EU:n ja Venäjän yhteistyö voi jo piankin olla oleellisesti nykyistä tiiviimpää. Suomen kannalta se olisi toivottava lopputulos. Toteutuessaan sopimus tuo esimerkiksi taloudellisen toiminnan ja muun kanssakäymisen rajan yli huomattavasti nykyistä sujuvammaksi.
Kyse on pitkälti siitä, kuinka paljon Venäjä itse on valmis muuttamaan käytäntöjään. Maan ajama viisumivapaus ei ole mahdollinen ennen huomattavia sisäisiä muutoksia passikäytännöissä, etelärajan valvonnassa ja kolmansien maiden siirtolaisten takaisin ottamisessa. Rajasopimukset Viron ja Latvian kanssa ovat ensi vaiheen ehdottomat edellytykset lähemmälle yhteistyölle, ja niiden sopimusten lopullinen kohtalo on yhä auki.
Kaiken kaikkiaan on tarpeen, että EU:n ja Venäjän suhteisiin saadaan järjestäytynyt, määrätietoinen pohja. Venäjästä tuskin koskaan tulee unionin jäsentä, mutta tällä tavoin estetään eurooppalaisen jakolinjan syntymistä ja suojaudutaan poliittisten suhdanteiden heittelyiltä.
Monet sopimuksen käytännön tavoitteista ovat sellaisia, joista on puhuttu esimerkiksi Barentsin alueen ja pohjoisen ulottuvuuden ohjelmien yhteydessä. Niiden kirjaaminen EU-Venäjä -tasolle voi mahdollisesti antaa uutta selkänojaa myös alueelliselle yhteistyölle.
Koulutukseen, tutkimukseen, opiskelijavaihtoon ja yliopistoyhteistyöhön liittyvät tavoitteet ovat konkreettisia ja suhteellisen helposti toteutettavissa. Tällä alueella voi olla paljon annettavaa esimerkiksi Pohjois-Suomen kahdelle yliopistolle. Sopimus tukee Venäjän osallistumista uuteen EU:n tutkimuksen puiteohjelmaan, mikä voi tietää tutkijayhteistyölle tuntuvia resursseja. Avautumassa on selkeästi uusi mahdollisuus, johon kannattaa tarttua.
paakirjoitus@kaleva.fi