Eurooppa on ollut viimeiset vuosisadat sotilaallisesti ja taloudellisesti johtava maanosa. Tämä on ilmentynyt monella eri tavalla. Eurooppa on ollut teollisen vallankumouksen ja nykyaikaiseen tieteen syntysija. Toisaalta täältä ovat lähteneet kaksi koko maapalloa koskevaa tuhoisaa suursotaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan geopoliittinen voima on vähentynyt. Ensin se väheni kahden uuden suurvallan, USA:n ja Neuvostoliiton nousun kautta. Nyt USA:n rinnalle on nousemassa uusi supervalta, Kiina.
EU:n syntyminen ja laajentuminen ei ole kääntänyt tätä trendiä. Sotilaspoliittisesti EU ei ole suurvalta. Iso-Britannian mahdollisen lähdön jälkeen alueella on vain yksi ydinasevaltio eli Ranska. EU:n vahvin valtio Saksa on hyvin haluton rakentamaan vahvaa armeijaa historiallisista syistä.
Yhdessä asiassa EU on aidosti suurvalta. EU on onnistunut yhdistämään kansalliset intressit yhteisen kauppapolitiikan taakse. Eurooppa on iso talousalue, jolla on painoarvoa kauppaneuvotteluissa. Olemme kiinnostava kauppakumppani.
Tavalliselle kansalaisellekin yhteisen kauppapolitiikan arvo on alkanut konkretisoitua, kun maailma on joutunut pitkän tauon jälkeen kauppasotiin lähinnä USA:n aloitteesta. Suomen kannalta on hyvin erilaista käydä kauppaneuvotteluja suurvaltojen kanssa yksin kuin osana EU:ta. Yksin Suomen neuvotteluvoima olisi mitätön.
EU on pyrkinyt käyttämään myös taloudellista valtaansa ulkopolitiikan välineenä. Tuore konkreettinen esimerkki on ollut Venäjälle asetetut talouspakotteet. EU:n pakotelistalla on usean muunkin maan kansalaisia ja yrityksiä.
Talouspakotteiden voimassa EU on jäänyt alakynteen USA:n suhteen. Yhdysvallat on oppinut käyttämään dollarin ja kansainvälisen pankkijärjestelmän voimaa omaksi hyödykseen. Viime aikoina USA on pystynyt asettamaan talouspakotteita, jotka ovat ohjanneet eurooppalaisten yritysten toimintaan EU:n tahdon vastaisesti.
Valtasuhteet tulivat selkeästi esille, kun USA:n nykyhallinto irtaantui Iranin ydinasesopimuksesta. Yhdysvallat samalla palautti voimaan Irania koskevat talouspakotteet. EU pysyi sopimuksessa ja ilmoitti myös eurooppalaisille yrityksille, ettei niiden pitäisi noudattaa USA:n asettamia sanktioita.
Käytännössä EU:n linjauksella ei ole ollut merkitystä. Kaikki merkittävät eurooppalaiset yritykset ovat poistuneet pikaisesti Iranista. Pelko USA:n rankaisutoimista ja länsimaisten pankkien Iranin rahaliikenteen jäädyttämisestä ohjaavat vahvasti varovaisuuteen.
EU:n komissio on pyrkinyt rakentamaan korvaavaa järjestelmää Iranin kauppaan. Järjestelmä perustuisi tavaranvaihtoon, jolloin voitaisiin kiertää pankkijärjestelmä. Samalla EU on tunnustanut tosiasiat. USA pystyy viime kädessä kontrolloimaan länsimaiden pankkijärjestelmän rahavirtoja yksipuolisilla päätöksillä.
Washingtonissa on suunnitelmia kohdistaa pakotteita suoraan eurooppalaisiin yrityksiin. Amerikassa on suunnitelmia sanktioida venäläisen Gazpromin enemmistöomistama Nords Stream II -hanke, jossa rakennetaan toista kaasuputkea Itämeren kautta Saksaan.
Sekä presidentti Trump että energiaministeri Perry ovat kannattaneet viime aikoina julkisesti sanktioiden asettamista. EU:n kannalta tämä olisi suora hyökkäys jäsenmaiden, etenkin Saksan poliittista tahtoa vastaan. Sanktiolistalle voisi päätyä usea iso eurooppalainen yhtiö. Julkisten tietojen perustella sanktioista päättäminen voi ajoittua jo ensi syksyyn.
EU on hyvin kaukana tilanteessa, jossa se ja siihen kuuluvat maat voisivat edustaa yhteisesti globaalia sotilaallista voimaa Yhdysvaltojen tavoin. USA:n vahvaa asemaa haastaa lähinnä Kiina, mutta globaalilla tasolla tämäkin vaatii aikaa.
Monimutkaistuvassa maailmassa iso kysymys on, että riittääkö Euroopalle pelkän taloudellisen vallan käyttö.
Historian valossa ennuste ei ole hyvä. Etenkin vastakkaisasettelun tilanteissa taloudelliset näkökulmat ovat lähes aina siivottu syrjään poliittisten motivaatioiden alta. Kansallistunteet, aatteet ja puhdas vallanhimo ovat ajaneet kauppasuhteiden ylitse.
Sanktioiden historia kertoo myös tätä viestiä. Esimerkiksi USA:n asettamat Kuuban sanktiot ovat olleet voimassa jossakin muodossa jo noin 60 vuotta ilman, että poliittinen järjestelmä olisi maassa muuttunut.
Lisäksi taloudelliset valtasuhteet ovat myös muuttumassa. Euroopan osuus maailmantaloudesta on pienentynyt olennaisesti. Meidän on tulevaisuudessa entistä vaikeampi viedä arvojamme ja politiikkaamme kaupan ja sijoitusten vanavedessä. Washingtonissa tehtävät päätökset ovat voimapolitiikan kannalta vielä pitkään paljon tärkeämpiä kuin Brysselissä, Berliinissä tai Pariisissa tehtävät päätökset.
Eurooppa on riippuvainen Yhdysvalloista – halusi se sitä tai ei.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.