Kolumni

EU ei ju­lis­ta­nut tervaa pannaan -- ai­na­kaan tois­tai­sek­si

EU:n komissio sai nokkansa nousemaan mäntytervasta. Suuressa armossaan komissio päätti, että suomalaiset saavat käyttää mäntytervaa edelleen historiallisten rakennusten, perinteisten puuveneiden ja muiden kulttuurihistoriallisten kohteiden suojaukseen lahottajasieniltä.

EU:n komissio sai nokkansa nousemaan mäntytervasta. Suuressa armossaan komissio päätti, että suomalaiset saavat käyttää mäntytervaa edelleen historiallisten rakennusten, perinteisten puuveneiden ja muiden kulttuurihistoriallisten kohteiden suojaukseen lahottajasieniltä. Mutta ainakin tässä vaiheessa vain toistaiseksi. Vaakalaudalla oli nimenomaan puun suojaus, ei tervan käyttö muihin tarkoituksiin.

Pitäisikö suomalaisten kiittää ja kumartaa? Vai hämmästellä, että EU tuhlaa energiaansa tällaisiin asioihin? Ehkä tyydymme olemaan iloisia, tietysti hillitysti.

Kuin muistutuksena, että ollaan vakavien asioiden äärellä, komissio nosti varoittavan sormen ja huomautti päätöksen poikkeusluonteesta. Asiaan palataan viimeistään 2010. Kun nokka irtosi, komission pyrstö tarttui, aivan kuin harakalla tervatulla katolla.

Jospa arvoisa komissio saisi seuraavaan jahkailuun mennessä selvitetyksi itselleen, että tervan käsite on maailmalla puisten purjelaivojen valtakauden jälkeen sotkeentunut pahasti. Vanhassa tervamarkkinoiden suurmaassa Suomessa oikea mäntypuusta lähtevä hautaterva on ollut kunniassa satoja vuosia, ja on yhä.

Meillä tervataan kirkkojen paanukattoja, puuveneitä, perinnerakennusten seiniä ynnä muuta tarpeellista. Hautatervalla käsitellyt paanukatot ovat säilyneet satoja vuosia. Tuskin olisi olemassa esimerkiksi Kärsämäen hienoa paanukirkkoa, ellei sitä olisi voitu suojata juuri tervalla. Niinpä koko sen lähiseutu tuoksuu erityisen raikkaalta.

Raamatun kirjoittamisen aikoihinkin terva tunnettiin. Suuri kirja kertoo Jumalan kehottaneen Nooaa tekemään arkin honkapuista ja tervaamaan sen niin sisältä kuin ulkoakin.

Paras suoja-aine irtoaa kantojuurakoista, joita kuumennetaan tervahaudan umpiossa, liki hapettomassa tilassa. Kantopilkkeillä ladattu hauta tuottaa runsaasti hartsia sisältävää, tummanruskeaa tervaa.

Joissakin maissa sanotaan tervaksi kivihiilestä irtoavaa tököttiä. Kivihiilitervassa on lukuisia karsinogeenisia, syöpää aiheuttavia aineita. Kutsutaanpa joidenkin öljyesiintymien tahmaista, paksua maaöljyä tihkuvia lähteitä tervahaudoiksi. Nimitystä voi pitää oikean tervahaudan häpäisynä. Maaöljyterva on terveydelle haitaksi jo hengitettynä.

Kun EU:ssa eksytään tuollaiseen käsitteiden sekamelskaan, ei tarvitse ihmetellä, että päätöksenteossa edetään kuin täi tervassa.

Oikealla tervalla, suomalaisella tuotteella, on puolestaan terveysvaikutuksia. Sitä on käytetty antiseptisenä, bakteereja hävittävänä aineena ihonhoitoon, tippoina yskään ja moniin muihinkin vaivoihin. Tutkimuksin on todistettu tervan parantavan ihon hilseilyä ja psoriasista.

Kunnon tervan oivallisiin ominaisuuksiin kuuluu erinomainen säilyvyys. Hyvässä astiassa se pysyy käyttökunnossa ainakin sata vuotta. Eli varokaa vaan siellä EU:n komissiossa. Jos kajoatte suomalaisten tervan käyttöön, turvaudumme kansalaistottelemattomuuteen. Juoksutamme tervaa varmuusvarastoihin. Joudutte pelkäämään, että täältä ryöpsähtää jossakin vaiheessa päällenne tervaa ja höyheniä.

***

Kahvia on kulunut, muuten kuntien yhteistyö on ollut merkityksetöntä, arvioi Raimo Sailas. On alalta muutama hyväkin esimerkki, mutta kovin yleinen riitely painaa keskiarvon lähelle nollaa, valitettavasti.