EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ehdotus EU-armeijan perustamisesta sopii yksiin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.
Useimmat EU-maista kuuluvat jo Natoon ja ne tuskin ovat kiinnostuneita uudesta sotilasorganisaatiosta.
Vaikka EU-komission puheenjohtajan, luxemburgilaisen Jean-Claude Junckerin ehdotus EU:n oman armeijan perustamisesta sopii yksiin unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun kanssa, on sen toteuttaminen pitkässä kuusessa.
EU:n 28 jäsenmaasta 22 kuuluu Pohjois-Atlantin sotilasliittoon Natoon. Useimmat näistä tuskin innostuvat uuden sotilasorganisaation rakentamisesta. Suurin kiinnostus lienee Suomen kaltaisissa sotilasliiton ulkopuolisissa valtioissa, joissa kansalaiset hyväksyvät EU:n mutta vierastavat Natoa.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä puolustusministeri Carl Haglund (r.) näyttivät heti vihreää valoa Junckerin ehdotukselle. Suomen poliittisen johdon myönteinen suhtautuminen EU:n puolustusta kohtaan on nähtävä maanosan muuttunutta turvallisuuspoliittista tilannetta vasten. Ilmeisesti Junckerin ehdotuksen taustalla kummittelee nimenomaan Venäjän uhan kasvu.
Venäjän sotilaallinen aktivoituminen herättää turvattomuuden tunnetta ja lisää tarvetta tiivistää liittolaisuuksia. Tähänhän Suomi pyrkii myös puolustusyhteistyön rakentamisella Ruotsin kanssa.
Koska Junckerin ehdotus ei tulisi korvaamaan Natoa, herättää se kysymyksen, mitä lisäarvoa EU-armeija voisi antaa. EU:lla on jo kriisinhallintajoukot. Halutaanko laajentaa sen kaltaista yhteistyötä?
Varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa yksikään EU-maa ei ole halukas panemaan lisää rahaa uusien sotilasorganisaatioiden rakentamiseen. Hyvä jos edes olemassa olevat armeijat kyetään pitämään tarpeellisessa valmiustilassa.
Yhdysvallat teki takavuosina lähtöä Euroopasta ja siirsi sotilaallista painopistettä Tyynenmeren suuntaan. Eurooppalaisia liittolaisiaan Yhdysvallat patisteli panostamaan enemmän puolustukseen.
Venäjän toimet Ukrainassa aiheuttivat kuitenkin sen, ettei Yhdysvallatkaan ole jättämässä Eurooppaa. Nato ikään kuin heräsi uudelleen eloon.
Tietäen, kuinka vaikeaa EU:ssa on tehdä päätöksiä suurista ja kaikkia jäsenvaltiota velvoittavista asioista, Junckerin ehdotusta voi pitää jonkinlaisena eurooppalaisena utopiana. Varsinkin Britannia kaihtaa ajatusta uusista organisaatioista.
Jos EU-rakentaisi oman armeijan, se pitäisi tapahtua tavalla, joka ei johtaisi sotilasmenojen kestämättömään kasvuun.
Uusi armeija sopii huonosti yksiin kykyyn ylläpitää uskottavaa omaa kansallista puolustusta ja Nato-maissa mahdollisuuksiin suoriutua sotilasliiton asettamista velvoitteista.
Ehdotus EU-armeijan perustamisesta herättää lukuisia kysymyksiä. Lisää tarvitaan tietoa siitä, mitä EU:n omalla armeijalla oikeasti tarkoitetaan. Miten sen hallinto ja rahoitus tultaisiin järjestämään, ja miten se tulisi toimimaan?
Jos omien kansallisten armeijoiden, Nato-jäsenyyksien ja -kumppanuuksien sekä erilaisten kahdenkeskisten yhteistyökuvioiden lisäksi tulisi uusi organisaatio, mikä takaisi sen parantavan turvallisuutta?