Johtaviin suomalaisiin EU-asiantuntijoihin kuuluva Esko Antola Jean Monnet -keskuksesta pitää varmana, että Suomi menettää osan Euroopan unionin maataloustuista, jos se aikoo maksaa vakavien vaikeuksien tukea etelän viljelijöille unionin toisenlaisesta kannasta huolimatta.
EU:n linjasta poikkeamisesta "varmasti seuraa sanktioita", Antola toteaa. Kukaan ei tosin uskalla arvioida, paljonko mahdollinen niskurointi maksaa. Pahimmassa tapauksessa riitaa puidaan vuosia, ja se vaikuttaa Suomen ja EU:n väleihin muilla alueilla.
Siinä tapauksessa, ettei neuvottelutulosta saavuteta, Antola pitää todennäköisenä, että EU-komissio pidättäytyy unionin maataloustuen maksusta joiltakin osin. Näin kävi aikoinaan Italialle maitokiintiöiden ylityksistä syntyneen kiistan seurauksena.
Jos Suomen ja EU:n välille syntynyttä erimielisyyttä vakavien vaikeuksien kansallisen tuen maksamisesta Etelä-Suomen viljelijöille eli kysymystä liittymissopimuksen 141-artiklan kohtalosta ei saada päiväjärjestykseen neuvotteluteitse, pitää Antola itsestään selvänä asian siirtymistä EY-tuomioistuimen päätettäväksi.
"EY-tuomioistuin ratkaisee ainakin tulkinnan siitä, kumpi on oikeassa. Kysymyshän on siitä, että me tulkitsemme Suomen voivan maksaa tukea etelän viljelijöille pysyvästi, vaikka sopimuksessa lukee, että komissio voi antaa luvan myöntää tuottajille kansallista tukea", Antola toteaa.
Periksi ei ole
varaa antaa
Maataloustukien osittaistakin pidättämistä Antola pitää jo katastrofina. "Jos maataloustuen maksatusta viivytetään, se on on valtavan voimakas instrumentti", hän luonnehtii.
Kysymys 141-artiklasta ei maataloustukien kokonaisuudessa ole järisyttävä. Antola sanoo merkityksen tulevan sitä kautta, että se kohdentuu etelän tiloille - alueelle, joka on maan parasta maatalousmaata. Suomen parhaatkaan alueet eivät pysty kilpailemaan Keski-Euroopan maatalousmaiden kanssa. Siellä tuottavuus on aivan eri luokkaa.
Eduskunnan maatalousvaliokunnan jäsenet Pekka Vilkuna (kesk.) ja Erkki Pulliainen (vihr.) pitävät kädenvääntöä vakavien vaikeuksien tuesta elämän ja kuoleman kysymyksenä suomalaisviljelijöille.
"Siitä pitää ehdottomasti taistella. Koko poliittinen rintama on saatava mukaan presidenttiä, eduskunnan puhemiestä ja pääministeriä myöten. Ellei homma ratkea, ruvetaan häiriköimään", Vilkuna lataa.
Vaikka Pohjois-Suomen maanviljelijöiden tukiin ei olla puuttumassa, Pulliaisen mielestä asiaa on ajateltava kansallisesti. Hän pitää vakavana ongelmana, jos etelän ja pohjoisen väliset tuet eroavat paljon toisistaan.
Vilkunan mielestä kysymys on jopa niin isosta asiasta, että Suomen on oltava jossain muussa asiassa valmis estämään yksimielisen päätöksen synty EU:ssa.
Antola puolestaan varoittaa kytkemästä maataloustukikiistaa muihin asioihin. "On mahdollista yrittää tehdä kytköksiä, mutta se on äärimmäisen riskaabelia. Jos tähän kytketään joitakin muita kysymyksiä, lopputulos voi meille olla vielä huonompi. Toisaalta emme voi kauheasti antaa periksi."
Tuomioistuintie
kestää kauan
EU:ssa ei ole ennakkopäätöstä Suomen liittymäsopimuksen kaltaisen ongelman käsittelystä. Lähinnä vastaavanlainen riita syntyi EU:n ja Italian välille maitokiintiöiden ylityksistä. Vastoin EU:n kantaa Italia ylitti sille asetetun maitomäärän.
Kiista vietiin EY-tuomioistuimeen, ja se langetti rangaistuksen Italialle, mutta tämä ei vielä tarkoittanut mitään. "Rapsu ei mennyt maksuun, vaan poliittiseen selvitysmenettelyyn", Pulliainen kuvaa tapahtumia.
Kun Erkki Liikasesta tuli hallintokomissaari, hän joutui selvittämään Italian maksamattomat laskut. "Sitä varmaan selvitellään vieläkin jollain lailla, ja osa laskuista on maksamatta", Pulliainen kertoo. Asiaa on vatvottu vuosia, ja Italia ylittää edelleen sille määrätyn maitokiintiön.