Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.
Heinä-elokuun vaihde vuonna 1975 oli hyvin aurinkoinen. Silloin kokoontui Suomeen Etyk-huippukokoukseen kaikkien aikojen edustavin joukko valtioiden ja hallitusten päämiehiä. Vaikka en ollut millään tavalla mukana Etykin alkuvaiheen syvässä diplomaattisessa toiminnassa - olin tosin käynyt havainnoimassa Genevessä neuvottelujen kulkua - niin tuo huippukokous jätti jälkensä minuunkin.Koin huippukokouksen aikaan eräänlaista kansallista ylpeyttä: olimme kansakuntana itsenäistyneet suomettumisen varjosta ja kaikki tämä oli Urho Kekkosen ylivoimaisen valtiomiestaidon näytettä.
Etykin huippukokouksesta ja sen vaikutuksista onkin syytä olla ylpeä: Suomi on tuskin koskaan ollut niin laajasti esillä kansainvälisessä mediassa kuin huippukokouksen aikaan. Tavallaan toisen maailmansodan jälkeinen aika, joka Suomelle alkoi joko Pariisin rauhansopimuksesta vuonna 1947 tai Helsingin olympialaisista vuonna 1952, päättyi Etykin päätösasiakirjaan. Se merkitsi yhtäältä Euroopan kahtiajaon sinetöimistä ja toisaalta sen purkautumisen alkua, mitä tosin päätösasiakirjaa ajanut Neuvostoliiton luutunut johto ei ymmärtänyt.
Kuitenkin on syytä kysyä, syyllistyimmekö itsepetokseen uskomalla Etykin käänteentekevään vaikutukseen? Oma vastaukseni on, ettemme syyllistyneet, vaikka olimmekin Etyk-uskossa liian vanhurskaita. Kekkonen tiesi luonnollisesti Etykin taustalla olleen kovan kansainvälisen voimapelin. Kekkosen ja hänen lähipiirinsä tehtävänä oli markkinoida Etyk hänen valtiomiesuransa huipentumana, joka kruunattaisiin Nobelin rauhanpalkinnolla. Etykin varjolla voitiin myös torjua Itä-Saksan yhä kovenevat vaatimukset sen tunnustamiseksi suvereenina valtiona.
Itse nuorena tohtorina uskoin vahvasti Etykin ideaan ja kävin levittämässä syksyn 1975 aikana sen peruskirjan ilosanomaa lukuisissa tilaisuuksissa. Nyt Etyk-idealismi on muuttunut Etyj-realismiksi samalla kun konferenssi on muuttunut järjestöksi. Samalla Etyjin toimiala on laajentunut kattamaan aikaisemman kolmen korin - turvallisuus, taloussuhteet ja ihmisoikeudet - lisäksi lukuisille muille alueille. Yhden sinänsä totta puhuvan koiranleuan mukaan Etyj tukee muun muassa mehiläisenhoitajia Keski-Aasiassa.
Uusista toimenpiteistä varsinkin demokratian edistäminen on noussut erityisen huomion kohteeksi, koska alkuperäisten osallistujien lisäksi on tullut yli 20 uutta jäsenmaata, joista useimmat kuuluivat entiseen neuvostoblokkiin. Niiden vuoksi on vaalien vapauden ja rehellisyyden valvonta tullut entistä tähdellisemmäksi.
Etyj-realismia tarvitaan nyt kun Suomi on ottanut vastuulleen vuoden mittaisen järjestön puheenjohtajuuden, mikä tulee pitämään ulkoministeri Kanervan kiireisenä. Realismia tarvitaan senkin vuoksi, että Etyj on huonommassa kunnossa kuin koskaan tähän astisen historiansa aikana. Ongelmat heijastuvat myös järjestön taloudessa. Yhdysvaltojen ja Venäjän vaatiessa budjetin supistamista on kompromissina päädytty nyt nollakasvuun.
Varsinaiset poliittiset ongelmat ovat jäsenvaltioiden aiheuttamia. Varsinkin Kaukasiassa on useita niin sanottuja jäätyneitä konflikteja, joiden ratkaisemiseen Etyj ei ole kuitenkaan jäsenvaltioiden yksisilmäisen politiikan vuoksi kyennyt. Kosovon tulossa oleva yksipuolinen itsenäisyysjulistus sekä Serbian ja Venäjän kova vastustus tämän sen tunnustamiselle vaarantavat Etyjin yli tuhathenkisen vaikuttamisen alueella. Etyjin päätökset vaativat yksimielisyyttä ja siksi Venäjä voi yhdellä puheenvuorolla käynnistää massiivisen henkilökunnan evakuoinnin Kosovosta.
Etyjin keskeisiin tehtäviin on kuulut ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen ja ihmiskaupan rajoittaminen. Demokratian edistämisessä on yhdeksi keinoksi noussut vaalitarkkailu, jota varten Etyjin demokraattisten instituutioiden toimisto (Odihir) ja sen parlamentaarinen kokous on organisoinut kymmeniä tarkkailuhankkeita. Niiden tehtävänä on ollut arvioida, ovatko vaalit olleet vapaat ja rehelliset. Useita kertoja johtopäätös on ollut toisen tai molempien kriteerien osalta kielteinen.
Venäjän kasvava itsetunto heijastuu monella tavalla Etyjin toimintaan. Sen nykylinjana on korostaa maan demokratian suvereenisuutta, joka ei salli ulkopuolisten arvioida maan politiikkaa tai vaikuttaa siihen. Viime marraskuun duuman vaalien valvonnalle Putinin hallitus asetti niin tiukat rajat, että Odihir ei katsonut mahdolliseksi lähettää valvojia. Etyjin parlamentaarinen yleiskokous tosin teki näin, mikä osoittaa sen toisinaan liikkuvan omilla linjoillaan. Venäjän maaliskuussa pidettävien presidentinvaalien tarkkailusta saattaa kehkeytyä vastaavanlainen kiista. Senkin sovittelussa Suomelle puheenjohtajamaana riittää tehtävää.
Etyjille rinnakkainen järjestely on tavanomaisia aseita Euroopassa rajoittava Tae-sopimus (jossa Suomi liittoutumattomana maana ei ole mukana). Sopimus on Euroopan kylmän sodan jälkeisen turvallisuuden kannalta erittäin keskeinen. Siksi on valitettavaa, että sopimus on kriittisessä tilassa. Nato-maiden vastarinnan takia Venäjä on vastavedoksi ilmoittanut keskeyttävänsä sopimuksen määräyksien toteuttamisen.
Nyt on todellinen tarve saada jatkoa tavanomaisten aseiden rajoittamiselle. Se saattaa vaatia kokonaan uuden sopimuksen, mikä nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä saattaa olla vaikeaa. Toisaalta kylmän sodan aikana neuvoteltiin lukuisia asevalvontasopimuksia, joten tehtävän ei pitäisi nykyoloissakaan olla mahdoton. Asevalvonnassa Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset, mutta jonkinlainen aloitteellisuus Tae-sopimuksen jatkon turvaamisesta on välttämätöntä.