Etyk-huuma oli huipussaan 30 vuotta sitten. Etyk muutti maailmaa, mutta on nyt marginaalissa.
Vanhemman polven suomalaiset muistavat, kuinka Suomi oli koko maailman huomion keskipisteessä tasan 30 vuotta sitten. Albaniaa lukuun ottamatta silloisen Euroopan kaikkien maiden sekä Yhdysvaltain ja Kanadan valtionpäämiehet kokoontuivat Finlandia-taloon allekirjoittamaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirjan.
Eurooppa on sen jälkeen kokenut järisyttäviä muutoksia, joiden takia Etyk-prosessi on enemmänkin historiaa kuin nykypäivää. Seuraajajärjestö Etyj toimii marginaalissa, monet Etyk-maat ovat kadonneet kartalta, ja Suomelle EU-jäsenyys ja Nato-yhteistyö ovat nousseet ykkösasioiksi.
Tästä huolimatta Etyk-hanke vaikutti ratkaisevalla tavalla siihen tilanteeseen, jossa Euroopan unioni kaikkine ongelmineen tällä hetkellä on. Neuvostoliitto ja Varsovan liitto hajosivat, Saksa yhdistyi, vanhanmuotoinen kylmä sota loppui, ja Eurooppa on Venäjää ja Balkania lukuun ottamatta lähes aukotonta unionimaaperää.
Euroopan muutoksen moottoreita on aivan oikein haettu puolalaisen paavin valinnasta, Puolan lakkoliikkeestä ja Mihail Gorbatshovin uudistuspolitiikasta. Myös Etyk kuuluu itseoikeutetusti tähän joukkoon. Suomella ei ole ollut osaa eikä arpaa muiden muutosten alullepanossa, mutta Etykissä puolueettomalla Suomella oli tärkeä rooli.
Etyk-prosessi kääntyi alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Vaikka Suomi teki virallisesti aloitteen turvallisuuskokouksesta, Neuvostoliitto esitti kokousta ensimmäisenä ja ajoi sitä innokkaimmin. Todellinen taustavoima näkyi tahattomasti presidentti Urho Kekkosen käskystä 1969 ulkoministeriössä tehdystä ja osanottajamaille jaetusta muistiosta, joka alkoi sanoilla "Neuvostoliiton hallitus".
Mahtinsa huipulla ollut Neuvostoliitto haki Etykin kautta sinettiä toisen maailmansodan tulokselle ja siinä vedetyille rajoille. Länsimaat suhtautuivat aluksi hankkeeseen vaihtelevan epäluuloisesti, mutta ne huomasivat, että Neuvostoliitto oli valmis tekemään myönnytyksiä, jotka osoittautuivat myöhemmin sille kohtalokkaiksi.
Sopimuksessa oli kolme koria, joista ihmisoikeuksia ja vapaata tiedonvälitystä koskenut kolmas kori osoittautui edessä olleiden muutosten kannalta lopulta tärkeimmäksi. Kolmannen korin asiat olivat tuolloin räjähdysherkkä aihe rautaesiripun takana. Etyk-prosessin myötä sinne alettiin perustaa Helsinki-ryhmien nimellä tunnettuja, niin sanottuja toisinajattelijoita siipiensä suojiin koonneita kansalaisliikkeitä. Ne saivat paljon julkisuutta lännessä, jonka kautta informaatio palasi lähtömaahansa.
Etyk oli tärkeä politiikanteon väline myös isäntämaalle. Suomi oli ollut 1960-luvun lopulta lähtien Neuvostoliiton entistä tiukemmassa puristuksessa. Suomi haistoi Etykissä tilaisuuden laajentaa kaventunutta liikkumatilaansa ja onnistui siinä taitavalla diplomatialla.
Turvallisuuskokous toi suuren sulan presidentti Kekkosen ulkopoliittiseen hattuun, ja Suomessa odotettiin yleisesti, että hänelle olisi myönnetty Nobelin rauhanpalkinto. Sen sai kuitenkin neuvostofyysikko ja toisinajattelija Andrei Saharov.
1970-luvun kansainvälistä diplomatiaa hallinnut Etyk on 30 vuotta myöhemmin lähes häipynyt historian hämärään. Seuraajajärjestö Etyjin näkyvimmäksi tehtäväksi on noussut vaalitarkkailu. Vaikka Etyk muutti maailmaa, se ei ole vielä niin valmis, ettei veteraania tarvittaisi demokratian vahtikoirana. Etykin painoarvon laskusta kertoo silti, että kun juhlapäivää vietetään Finlandia-talossa, valtionpäämiehistä on paikalla vain isäntämaan presidentti.