Suomalaisiin kehittyi yya-vuosina aivan erityinen taito: me sallimme puuttumisen sisäisiin asioihimme, löimme omiimme neuvostovastaisen merkkejä ja tiedotusvälineet sortuivat itsesensuuriin.
Tuo ominaisuus iskostui poliittiseen geeniperimään niin, ettei Tehtaankatu aina ehtinyt edes älähtää, kun suomalaiset itse ojensivat itseään. Mikäs sen kätevämpää kuin omatoiminen kurinpito. Näin meneteltiin jo natsien keskitysleireillä ja Stalinin vankileirien saaristossa.
Itseruoskinnan jalo taito ei ole kadonnut minnekään. Hyvä esimerkki tästä saatiin kuluneella viikolla, kun Finlandia-talossa vietettiin vuoden 1975 Helsingin Ety-kokouksen 40-vuotisrääppiäisiä.
Kun Venäjä jäi mielenosoituksellisesti pois Etyjin parlamentaarisesta yleiskokouksesta, alkoi julmettu itseruoskinta. Asian hoitoa kuvattiin jopa valtiojohdon ”suurimmaksi kömmähdykseksi vuosiin”. Olisi edes maltettu, että kokous olisi ohi. Eri maiden parlamentaarikotkin rappasivat Suomea jälkikäteen tekopyhästi.
Venäjä halusi lähettää Helsinkiin peräti kuusi Euroopan unionin matkustuskieltolistalla olevaa duuman jäsentä. Se oli tyypillinen venäläinen temppu, jolla haluttiin testata Suomea.
Jos Suomi olisi suostunut, se olisi lipsahtanut EU-rintamasta harmaalle vyöhykkeelle. Etenkin kansainvälisen kriisin aikana tällainen lipsuminen olisi vaarallista.
Kun Venäjä on alkanut astella ulko- ja turvallisuuspolitiikassa aiempaa raskaammilla saappailla, ei ole ihme, että kansanedustaja Ilkka Kanervan ”nokkakolareiksi” kuvaamia episodeja sattuu.
Nahaltaan parkkiintuneissa Baltian maissa suomalaisten seinille hyppiminen varmaan hymyilyttää. Siellä on totuttu paljon pahempaan. Sekasotku johtuu siitä, ettei Suomi ole Etyjin isäntämaa. Niitä ovat Itävalta ja Tanska, joiden pääkaupungeissa sijaitsevat Etyjin sihteeristö ja parlamentaarisen yleiskokouksen sihteeristö.
Kun kerran näin papereissa lukee, Suomi kysyi EU-kumppaneilta mielipidettä, voiko matkustuskiellosta poiketa. Kun asiasta ei löytynyt vaadittua yksimielisyyttä, Suomella ei ollut vaihtoehtoa. Pykäläorjuutta oli ja luovuutta puuttui, mutta tehty mikä tehty. Ei maailma tähän kaadu.
Jos Suomi olisi menetellyt toisin, älämölö olisi ollut suurempi ja ulkopoliittinen vahinko kahta pahempi. Venäjällä olisi kyllä naureskeltu partoihin.
On eri asia, olisiko kärjekkäin välikohtaus voitu välttää. Yksi mahdollisuus olisi ollut siirtää kokous Wieniin tai Kööpenhaminaan. Kokouksen olisi voinut myös perua. Molemmat olisivat tietenkin olleet takaiskuja Suomen Ety-itsetunnolle. Kaikesta päätellen Suomen valtiojohto teki kaikkensa löytääkseen ratkaisun, jolla Venäjä olisi päässyt paikalle täysilukuisesti. Asiaa olisi auttanut, jos Venäjä olisi valmis ollut joustamaan edes vähäsen. Ei ollut.
Kuten Jyrki Iiivonen kirjoitti perjantain Kalevassa: on saatu aikaan kuva, että aivan kuin ilkeä Suomi kiusaisi kilttiä Venäjää.
Pohjimmiltaan episodissa on kysymys poliittisesta ratkaisusta, jonka suomalaiset tekivät EU-kansanäänestyksessä.
EU-jäsenyys oli ja on poliittinen valinta, josta seuraa, että välillä voi tulla lunta tupaan. Paluuta vanhaan idänpolitiikkaan ja ”erityissuhteeseen” ei yksinkertaisesti ole. Hyvät suhteet ovat hyvä tavoite, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä.
Jälkipelissä on nähty sekin outous, että uusi ulkoministeri Timo Soini on osoittanut EU-henkisemmäksi kuin jotkut ulkopoliittista johtoa nyt arvostelevat.
Perikansalliseen tapaan ei ole tohdittu arvostella kuitenkaan ulkopolitiikan johtajaa, presidentti Sauli Niinistöä, vaikka hän oli mukana päätöksenteossa ja on ryhdikkäästi tukenut sitä, mitä on tehty. Ei ole muuten kauan siitä, kun hänen Venäjän-politiikkaansa kehuttiin kuorossa. Arvostelijoiden etulinjassa ovat olleet demarit, esimerkiksi Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja.
Kun Sdp oli hallituksessa ja Heinäluoma puhemies, hän osallistui talvella jopa Venäjän suurlähetystön edustalla pidettyyn mielenosoitukseen, jossa protestoitiin venäläisoppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhaa. Nostin hattua.
Tuomioja oli ulkoministerinä tekemässä Suomen Venäjä/Ukraina-politiikkaa. Hyvin tekikin.
Nyt Sdp on oppositiossa ja Heinäluoma ja Tuomioja rivimiehiä. Siitäkö se kenkä puristaa?