Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö hakee tänään Helsingissä alkavassa kokouksessaan linjaa tulevaan toimintaansa. Etyjin kolme perustavoitetta ovat yhä kestäviä, eikä niistä pidä luopua.
Suomalaiset tunnistavat luultavasti edelleen Etyj-nimeä paremmin sanan Etyk, siis Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli nykyistä järjestöä edeltävän vaiheen. Näin siksi, että Etykin ylivoimaisesti tärkein etappi, huippukokous vuonna 1975, järjestettiin Helsingissä. Finlandia-talon kokous oli presidentti Urho Kekkosen ja Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan ehdoton huippuhetki.
Neuvostoliitto halusi Etykillä betonoida Euroopan poliittisen jaon, mutta Helsingin loppuasiakirja jätti muuriin raon: kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia korostavan kolmannen korin, joka osaltaan vauhditti kommunistisen itäblokin hajoamista. Myös Etyjin toimialaan kuuluvia "koreja" on kolme: poliittinen, taloudellinen sekä niin sanottua inhimillistä ulottuvuutta kuten kansalaisvapauksia käsittelevä.
Mutta Etyj on myös toisenlainen. Jos Etyk oli liennytystä tukeva konferenssien sarja, Etyj on kollektiivista turvallisuutta pehmein keinoin ajava järjestö.
Esimerkiksi EU:hun, Natoon ja Euroopan neuvostoonkin verrattuna Etyj on yleiseurooppalaisessa keskustelussa ajoittain paininut taka-alalle. Näin on siksi, että Etyjilltä ovat puuttuneet suuret missiot ja sellaisiin liittyvät näyttävät operaatiot, joita juuri EU:lla ja Natolla on ollut.
Silti Etyj on taustoilla hoitanut omaa tärkeää rooliaan. Suuri arvo on jo sillä, että se kokoaa yhteen 56 maan ryhmän, jossa Euroopan ja viiden Keski-Aasian maan ohella kuuluvat Yhdysvallat ja Kanada. Toiseksi Etyj on viime vuosina tehnyt merkittävää perustyötä maanosan turvallisuuden hyväksi. Tähän toimintaan kuuluvat konfliktien estäminen ja kriisinhallinta sekä kansainvälinen vaalitarkkailu.
Esimerkiksi Georgian konfliktissa elokuussa Etyj näytti osaamistaan. Sen kriisialueella ollut väki ei tosin pystynyt estämään väkivallan puhkeamista, mutta jo rauhanteossa ja konfliktin jälkihoidossa Etyj oli aktiivinen. Tätä työtä myös järjestön tämänvuotinen puheenjohtajamaa Suomi on hoitanut hyvin. Samalla vahvistui koko Etyjin rooli, mistä yhtenä todisteena on Helsingin-kokouksen laaja osallistujajoukko. Samoin Etyj on hoitanut Vuoristo-Karabahin tai Transnistrian jäätyneitä konflikteja, joissa verenvuodatuksia ei viime vuosina ole juuri nähty.
Helsingissä on mukana Etyjin jäsenmaista puolensataa ministeriä valtuuskuntineen. Kyseessä on suurin Suomessa pidetty kansainvälinen poliittinen kokous vuosiin. Pettymys kuitenkin oli, ettei paikan päällä ehdi edes piipahtamaan Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice. Se vie tapahtumalta osan isäntämaan toivomasta hohdokkuudesta.
Näillä näkymin merkittäville poliittisille tuloksille ei kokouksessa päästä hurraamaan. Tavoitteena on saada aikaan poliittinen julistus, mutta esillä olevat asiat ovat niin vaikeita, että sellaista ei ehkä synny. Kokouksen kriittisiin kysymyksiin kuuluvat Kaukasian kriisi sekä Venäjän ehdottama Euroopan turvallisuussopimus.
Jälkimmäiselle EU:n puheenjohtajamaa Ranska on jo antanut ainakin puolittaisen tukensa, mutta monia muita maita ehdotus on lähinnä hämmentänyt. Puheenjohtajamaa Suomen asiana on pitää kiinni siitä, ettei yhteiseen julistukseen pyritä Etyjin tärkeimpiä periaatteita eli esimerkiksi demokratian ja ihmisoikeuksien vaatimuksia polkien. Etyjin toiminnan muotoja voidaan toki arvioida kriittisesti ja uudistaa mutta perusasioista tinkimättä.