Talviauringossa on aina ollut jotain erityisen masentavaa. Kuitenkin sitä soisi, että vähäiset valonrippeet päätyisivät ruskistamaan liidunvalkeiksi käyneitä kasvoja. Mutta ei -- kuluneella viikolla auringon ja nenänpään välissä on jatkuvasti ollut varjostamassa jotain pitkulaista ja heiluvaa. Lähempi tarkastelu on paljastanut sen jättimäiseksi, heristysliikettä tekeväksi etusormeksi.
Hyi Saulia. Päsäyttää nyt naimisiin 29 vuotta itseään nuoremman naisen kanssa!
Moisessa moraalisessa arveluttavuudessa on jo itsestäänkin riittämiin. Eniten tässä suututtaa silti se, että Sauli ei kysynyt meiltä mitään. Jos asiasta olisi tehty etukäteen kansalaiskysely, samat hyvät neuvot, jotka nyt ovat luettavissa sadoilta keskustelupalstoilta, olisivat olleet käytettävissä päätöksenteon tukena.
Kaikkihan me tiedämme, kyllä heidänkin olisi pitänyt ajatella ja niin se nyt vain on, että -- siinä lausekkeet, joita voi vapaasti leikata ja liimata seuraavien perusteesien yhteyteen:
Kolmekymmentä vuotta on liian paljon. Kaksikymmentäkin on.
Tai no, ei se ehkä olekaan kaikilla, koska niillä ja niillä sukulaisilla taisi olla sen verran ikäeroa, ja he elivät hyvin onnellisessa liitossa. Mutta noin yleensä ottaen se on, ja ainakin tässä tapauksessa. Viisitoista vuotta on vielä ihan ok, kuusitoista on jo aivan liian paljon.
Ikäero on väärin nuorempaa naista kohtaan. Tietäähän sen, minkä perässä vanhempi mies on. Mitä nainen oikein näkee tuossa papparaisessa? Etsii tietysti puuttuvaa isähahmoa. Mitäs sitten, kun hän joutuu työntelemään charmikkaasti harmaantunutta ritariaan pyörätuolissa?
Ikäero on väärin vanhempaa miestä kohtaan. Missä on miehen omanarvontunto? Rakkaudesta ei voi olla kysymys, vaan naikkonen juoksentelee pelkän kahisevan perässä. Mies ei ymmärrä olevansa vanha hölmö, jonka keskipakoisvoima pitää tiukassa kiepunnassa naisen pikkusormen ympärillä.
Ikäero on väärin myös tulevia lapsia kohtaan, sillä ei ole kiva selitellä koulukavereille, että meidänpä isä onkin jo eläkkeellä. Paitsi että ai niin, eihän niitä lapsia tuossa iässä enää tehdäkään. Ja se taas on väärin sitä nuorempaa puolisoa kohtaan.
Argumenttien kirjo on mitä monipuolisin, mutta yksi asia kaikkia yhdistää: avioliitto ei ole mikään sydämen asia. Tunteet nyt saattavat vähän myllertää, mutta niiden kuuntelemisen sijaan olisi kuitenkin pitäydyttävä tilastomatematiikassa ja otettava se enintään pari vuotta vanhempi tai nuorempi puoliso ja pyöräytettävä ne 1,7 lasta.
Miksi? No koska niin se nyt vain on.
On sentään hyvä, että asia tuli edes tässä vaiheessa ilmi ja järjen ääni pääsee kantautumaan tuoreen avioparinkin korviin. Itse kun heillä ei tietenkään tullut tällaisia asioita etukäteen mietittyä.