Julkiseen luentotilaisuuteen tai mihin tahansa suureen saliin saapuva istahtaa pääsääntöisesti reunoille tai takariviin keskelle. Kukaan ei tunnu oikein haluavan täyttää paikkoja eturivistä.
Voisiko taustalla olla olettamus, että ihmiset aloittavat istumapaikkojen täyttämisen takaosasta sen vuoksi, että kirkossa rahvas istui ennen takana ja säätyläiset edessä?
"Ennen kirkossa oli kyllä tarkka istumajärjestys", aate- ja oppihistorian yliopistolehtori Erkki Urpilainen Oulun yliopistosta toteaa.
"Olettamus voi pitää paikkansa, mutta toisaalta nykyajan ihmisen käyttäytymisen selittäminen kaukaa historiasta tuntuu ontuvalta", Urpilainen miettii.
"Itse ainakin menen takariville tai reunaan sen takia, että pääsen livistämään pois kesken jostakin inhottavasta tilanteesta tai en jaksa istua loppuun asti", Urpilainen kertoo.
Eturivissä voi joutua huomion kohteeksi
Työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Merja Sipposen mukaan ihmiset kokevat takaa täyttämisen turvallisemmaksi.
"On luonnollista, että uusissa ja oudoissa tilanteissa ihminen on varovainen mennessään suureen ryhmään", Sipponen toteaa.
Sipposen mukaan takariviin istuvat ihmiset haluavat tutustua tilanteeseen paremmin, ja tarkkailla minkälainen tilanne tulee olemaan.
"Kyse voi olla siitä, että eturivissä voi joutua luennoitsijan tai tilaisuuden pitäjän huomion kohteeksi, jopa tekemisiin hänen kanssaan", kertoo varhaiskasvatukseen perehtynyt kasvatustieteen tohtori Anna-Maija Puroila Oulun yliopistosta.
Puroilan mukaan takarivi antaa mahdollisuuden piiloutua yleisöön.
Koulussa takarivin suosio voi Puroilan mukaan perustua myös siihen, että siellä on kauempana opettajasta, ja siellä on ehkä mahdollisuus vaipua omiin ajatuksiin tai seurustella vieruskaverin kanssa.
Eturiviin istumista
voi harjoitella
Joitakin eturiviin istuminen voi todella pelottaa.
"Paniikinomaiseen tuntemukseen, että kaikki katsovat minua ja minun täytyy nopeasti päästä tilanteesta pois, voi syynä olla aiemmat huonot kokemukset muun muassa hankala esiintymiskokemus koulussa", Sipponen kokee.
Sipponen ei neuvo eturivin pelon vuoksi heittämään hanskoja tiskiin, sillä huonoista kokemuksista voi oppia myös pois. Sipponen kannustaakin joskus valitsemaan paikan toisella tavalla.
Eturiviin istumista voi myös harjoitella.
"Esiintymispelkoisen kannattaa siirtyä välillä eturivin paikalle istumaan. Myös paniikkihäiriöistä kärsivien terapioissa käytetään tekniikoita, joissa harjoituksena voi olla, että paniikkihäiriöinen menee istumaan eturiviin", Sipponen kertoo.
Oman ujoutensa voittaja voi istua edessäsi
Sipposen mukaan myös ihmisen luonne määrää sen, mihin hän istuu. "Ulospäin suuntautunut ihminen, joka haluaa olla esillä, istuu mielellään eturiviin", Sipponen toteaa.
Mutta myös ujo ihminen voi istua eturivissä. "Siellä voi istua epävarma ihminen, joka haluaa voittaa oman ujoutensa", Sipponen sanoo.
Urpilainen kertoo panneensa merkille, että tilaisuuksissa, joissa samat ihmiset kokoontuvat usein, tietää jo entuudestaan missä nämä ihmiset todennäköisesti istuvat.
"Kun alkaa miettiä, niin on myös tyyppejä, jotka aina menevät keskelle", Urpilainen toteaa.
Tutkijakoulutettava Päivi Berg Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitokselta vahvistaa näkemyksen.
"Tauolta palattuaan ihmiset palaavat samalle paikalle. Tätä on selitetty sillä, että samalle paikalle istuminen tuo tilanteeseen turvallisuutta. Jos paikkaa vaihtaa, tila tuntuu ihan erilaiselta ja istuja näkee koko eri ihmiset ja koko tilan eri tavalla", Berg sanoo.
