Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa sai dramaattisen lopun.
Suurvaltapolitiikka tunki nyt voimalla neuvoston työhön. Se siirtänee painopistettä pois tärkeästä ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Arktista huippukokousta ei Suomeen saatu, mutta Arktisen neuvoston kaikkien jäsenmaiden ulkoministerit saapuivat Rovaniemelle Suomen puheenjohtajuuskauden päätöskokoukseen. Näin tapahtui vasta toisen kerran neuvoston 23-vuotisen historian aikana.
Tiistainen kokous jää kuitenkin historiaan aivan muusta kuin korkeasta osallistumisasteesta. Rovaniemellä suurvaltojen keskinäinen kamppailu ryöpsähti pintaan odottamattomalla voimalla.
Tämän lisäksi Yhdysvaltain poikkeava näkemys ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta esti yhteisen kokousjulistuksen synnyn. Tilalle saatiin kaksi lausuntoa, joista toinen oli jäsenmaiden yhteinen, toinen kokouksen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin laatima.
Asiat lähtivät ennakoimattomaan suuntaan jo maanantaina päivää ennen varsinaista kokousta, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo ryöpytti puheessaan rajusti Venäjää ja erityisesti Kiinaa.
Venäjää Pompeo osoitti sormella varustautumisesta arktisella alueella. Kiinaan Pompeo kohdisti voimakkaita syytöksiä siitä, että se pyrkii ulottamaan taloudellista ja sotilaallista valtaansa myös arktiselle alueelle ja Jäämerelle, vaikka Kiina ei itse arktinen olekaan.
Arktisen neuvoston työ on tähän mennessä painottunut ympäristöön, kulttuuriin, tutkimuksen tukemiseen ja alueen alkuperäiskansojen asemaan liittyviin kysymyksiin. Vaikka yhteisen julistuksen muotoilu ei aina ennenkään ole ollut helppoa, sen kaatuminen kokonaan oli ennennäkemätöntä.
Vaikka Pompeon tyly viesti nimenomaan Kiinalle saattoi osaksi olla tämänhetkisiin kauppakiistoihin liittyvää pehmitystä, tähänastinen viattomuuden aika lienee nyt neuvostossa lopullisesti ohi. Näin siitä huolimatta, että maiden yhteisessä lausunnossa vakuutetaan pyrkimystä tukea arktisen alueen rauhaa, vakautta ja yhteistyötä.
Iso tappio on se, ettei Yhdysvallat tunnustanut kokouksessa ilmastonmuutosta arktisen alueen perustavaksi uhaksi eikä liioin nähnyt tarvetta kasvuhuonekaasujen eikä pohjoisten nokipäästöjen vähentämiseen. Yllätyksenä näitä ei presidentti Donald Trumpin linjaukset tuntien voi kuitenkaan pitää. Kyse on joka tapauksessa mitä vastuuttomimmasta politiikasta, jonka lasku voi tulevaisuudessa olla dramaattinen myös kaukana arktisen alueen ulkopuolella.
Yhdysvalloille arktinen alue näyttää juuri nyt olevan ennen kaikkea mittavien raaka-ainevarantojen ja etupiiritaiston vyöhykettä, eivätkä järin toisenlaisin silmin aluetta katsele Venäjä ja Kiinakaan.
On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka pitkään Arktinen neuvosto pystyi elämään pahimmilta suurvaltajännitteiltä suojassa. Jyrkkä käänne tuli selvästi monelle suomalaiselle arktisen alueen asiantuntijallekin yllätyksenä.
Arktinen maailma nousi Rovaniemellä polttopisteeseen mutta toisin kuin vuosien ajan on toivottu. Prosessi ei suistunut raiteiltaan, mutta yhteistyön tulevaisuuteen ei enää voi katsoa yhtä optimistisesti kuin tähän asti.