Suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien ansiot erkaantuvat entistä kauemmaksi tavallisten suomalaisten ansioista. Sikariportaan erilaisista etuuksista koostuva ansiotaso on ollut nousukiidossa viiden viime vuoden ajan, toisin kuin talouskasvu.
Helsingin Sanomat (3.8.) kertoi, että suurten pörssiyhtiöiden johtajien etuudet ja palkat ovat suuremmat kuin kertaakaan lehden vuodesta 2005 tekemän seurantajakson aikana.
Pelkästään viime vuonna toimitusjohtajien ansiot nousivat kaksinkertaista vauhtia muiden suomalaisten keskiansioihin verrattuna.
Suuret ansiot kartuttavat hyvin työeläkettä. Silti monelle toimitusjohtajalle maksetaan muun palkitsemisen päälle lisäeläkettä, joka on käytännössä siirrettyä palkkaa. Potkujen varalta tulevaisuutta turvaavat kultaiset kädenpuristukset.
Omistajat saavat maksaa johtajilleen niin hulppeita palkkoja, bonuksia, osakepalkkioita ja lisäeläkkeitä kuin haluavat. Nähty kehitys istuu kuitenkin huonosti yhteen sen kanssa, että Suomella on mennyt monta vuotta huonosti ja että taloustilannetta on pitänyt korjata tekemällä tavallisia ihmisiä koskevia kipeitä leikkauksia.
Suurten yritysten toimitusjohtajien ylenpalttinen palkitseminen happamoittaa juuri alkamassa olevia syksyn työehtosopimusneuvotteluja. Niihin on perustellusti toivottu malttia. Talous on viimein kääntynyt kasvuun ja viennin veto on parantunut, mutta suuriin irtiottoihin ei ole varaa.
Yhteiskuntamoraalille ei tee hyvää, kun ihmisille tulee tunne, että kaikki eivät olekaan mukana yhteisessä projektissa. Reilun pelin kannalta on huolestuttavaa, jos eliitti ei pysty itse elämään kuten opettaa.
Sama ajatuskuvio löytyy kansanedustajien sopeutumiskorvauksista viime päivinä nousseen kohun taustalta.
Sopeutumiseläke ja sopeutumisraha ovat kansanedustajille räätälöityjä poikkeusjärjestelyjä, joilla eduskunnasta tippuvien tai sieltä pois jäävien edustajien taloutta on haluttu turvata.
Sopeutumiseläkkeet edustavat mennyttä aikaa. Ne ovat perua ajoilta, jolloin poliitikoilla saattoi olla vaikeuksia työllistyä, vaikka työvuosia olisi vielä ollut jäljellä. Eduskunnasta tippuvaa kansanedustajaa katsottiin kuin halpaa makkaraa. Lisäksi paheksuttiin niitä, jotka olivat pitäneet pakastevirkansa.
Ajat ovat muuttuneet, ja nykyään ymmärretään, että kansanedustajuus voi olla vain yksi vaihe työuralla elämäntehtävän sijaan.
Kuusi vuotta sitten toteutettu sopeutusjärjestelmän uudistus jäi joka tapauksessa puolitiehen. Valuvika asettaa istuvat kansanedustajat eriarvoiseen asemaan keskenään.
Ennen vuotta 2011 valitut kansanedustajat kuuluvat sopeutumiseläkkeen ja myöhemmin valitut sopeutumisrahan piiriin. Sopeutumiseläkettä voi saada vanhuuseläkkeeseen saakka, mutta sopeutumisrahaa enintään kolme vuotta. Molempien suuruus riippuu parlamentaarikkouran pituudesta.
Sopeutumiskorvaukset on syytä yhtenäistää.