Viisi rohkeaa Muhoksen naista on uskaltanut tarttua arkaan aiheeseen. Arvossa pidetyn opettajan opetusmenetelmien ja asenteiden kyseenalaistaminen on sohaisu muurahaispesään.
Seuranneessa mylläkässä varsinainen asia on vaarassa unohtua kaikenlaisten syyttelyiden ja vihjailujen viidakkoon. Lähestyvillä kunnallisvaaleilla lienee osansa sopassa, ehkä myös paikallisella tavalla hoitaa vaikeita asioita.
On tietenkin erinomainen asia, jos Muhoksen sivistyslautakunta nyt lupauksensa mukaan tekee kaikkensa, jotta osapuolet saadaan saman neuvottelupöydän ääreen. Eri asia on, mistä enää neuvotellaan, kun yhdeksän oppilaan vanhemmat ovat jo päättäneet siirtää lapsensa toiseen kouluun.
Neuvottelu on myös aivan toinen asia kuin selvittäminen. Tässä vaiheessa luulisi olevan tärkeintä tutkia, mitä koululla todella on tapahtunut.
Jos sellainen neuvotteluyhteys olisi alunperin ollut, asia ei todennäköisesti olisi paisunut tällaisiin mittoihin. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuuskin ilmaista huolensa. Heillä on myös oikeus saada asiallinen vastaus ja käsittely. Kaikista koulua koskevista asioista on voitava keskustella vanhempien ja opettajien kesken. Vastaukseksi ei kelpaa: vaihtakaa koulua, jos tyyli ei sovi.
Jotain on pahasti pielessä, jos vanhemmat kokevat olevansa pakotettuja hoitamaan asiat kirjallisesti sivistyslautakunnan välityksellä ja edelleen eteenpäin lääninhallitukseen, kun mitään ei tunnu tapahtuvan.
Jos kaikki on silkkaa väärinymmärrystä, hyvä! Sitä helpomminhan asiat tästä nyt selviävät ja tilannetta päästään arvioimaan. Ongelmallista tietysti on, että kyseessä on lasten sana vastaan aikuisten sana.
Lääninhallitukselle mennyttä hallintokantelua varten kunnan on tehtävä asiasta oma selvityksensä. Lääninhallitus tutkii sen jälkeen, onko todella toimittu lain vastaisesti vai ei.
Jos kritiikkiä tulee, kunnan on syytä siihen reagoida. Jos taas syytökset katsotaan aiheettomiksi, käyty keskustelu ei silti varmaankaan ole turhaa. Kenties esimerkki rohkaisee vastaavaan pohdiskeluun muuallakin.
Opettajien tehtävä ei ole helppo. On monenlaisia koteja ja monenlaisia mielipiteitä. Tässäkin tapauksessa opetusmenetelmät ja asenteet varmasti hyväksytään monessa perheessä, eikä niissä ole minkäänlaista ristiriitaa. Päin vastoin paheksutaan syvästi niitä onnettomia, jotka ovat tohtineet mitään kyseenalaistaa.
Ja epäilemättä kyseessä on oppilaiden ihailema ja pidetty opettaja, jonka tunneilla ei pitkästy ja puudu: extremeä riittää.
Sitä vakavammaksi tämä tekee viiden äidin huolen. Jos ihailtu ja kunnioitettu opettaja välittää jyrkkiä ja tuomitsevia asenteita, niiden vaikutus on paljon suurempi kuin silloin, jos opettajasta ei pidetä. Muhoksen tapauksessa päällimmäisiksi ovat nousseet käsitykset avioerosta, homoseksuaalisuudesta ja naispappeudesta, jotka koulun uskonnonopetuksessa on leimattu Raamatun vastaisiksi.
Kodin ja koulun välisen arvomaailman erot näkyvät lapsissa ahdistuksena ja pelkoina. Äideillä on oikeus olla asiasta huolissaan.
Ei varmasti ole tarkoitus, että opettajat olisivat värittömiä, hajuttomia ja mauttomia. Yhteistä kaikkia miellyttävää linjaa saattaa olla vaikea löytää, mutta ei hanskoja voi silti tiskiin heittää ja todeta: ottakaa tai jättäkää.