"Päivystysvuorossa tuli ainakin kolme puhelua, joissa soittajat kertoivat, etteivät he uskalla avata perintätoimistosta tullutta kirjekuorta. Tällaiseen en ole törmännyt nyt ihan... milloinkahan viimeksi", huokaa Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Leena Veikkola.
Mutta pakkohan se kuori on avata?
Veikkola huokaa uudemman kerran.
"Jos mille, niin sellaiselle matalan kynnyksen talousneuvonnan paikalle olisi kyllä todellista tarvetta. Sellaiselle, jonne kenen tahansa olisi helppo mennä vaikkapa sen perintätoimiston kirjeen kanssa. Avattaisiin se kirje ja mietittäisiin, mitä voidaan tehdä. Katsottaisiin vähän ehkä muitakin laskuja ja suunniteltaisiin, missä järjestyksessä ja miten maksetaan", Veikkola aprikoi.
Eihän se raha puussa kasva - eivätkö oman taloudenpidon perusteet pitäisi opetella jo lapsuudenkodissa tai viimeistään koulussa? "Ei kodeissa ehditä tai välttämättä osatakaan opettaa nuoria, eikä kouluillakaan ole tänä päivänä kovin paljon mahdollisuuksia neuvoa."
Ylivelkaantuneiden järjestelyluottoja takaavan ja taloudellisessa kriisissä oleville henkilöille neuvontaa antavan Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja tietää, että kunnalliseen velkaneuvontaan ei talousahdinkoon joutuneen ole aina helppo mennä - eikä välttämättä helppo päästäkään.
Helsingin velkaneuvonnassa aikoja löytyy vasta syksyllä. Samantapainen tilanne on Oulussa.
Useita käyntikertoja
"Jos asiakas varaa ensimmäistä aikaansa, minulle pääsee vasta syyskuun lopussa", kertoo Oulun kaupungin talous- ja velkaneuvoja Sirpa Ukura.
Oululaisia varten Mäkelininkatu 33:n toimistossa on kaksi vakituista velkaneuvojaa ja Oulun pohjoispuolisten kuntien asukkaita varten yksi neuvoja. Ukura tietää, että hänen kollegojensa ensimmäiset uudet ajat ovat varattavissa heinä-elokuulta.
"Ensimmäinen kerta on monelle iso kynnys, varsinkin vanhemmille ihmisille. Hyvin monet sinnittelevät sotkuun menneiden talousasioidensa kanssa pitkään ennen kuin uskaltavat ottaa yhteyttä", Ukura kertoo.
Joskus, Ukuran mielestä tosin aika harvoin, talousahdingon selvittelyyn riittää yksi käyntikerta. Tavanomaisempaa on, että asiakkaan elämäntilanteen ja velanmaksukyvyn kartoitus sekä luottojen lyhennykset vaativat useita käyntikertoja.
Velkojen järjestelylle on eri vaihtoehtoja, kuten vapaaehtoiset maksusuunnitelmat suoraan velkojille, käräjäoikeudesta haettavat viralliset velkajärjestelyt, seurakunnan kautta koordinoidut akordirahaston avustukset, Takuu-Säätiön takaamat järjestelyluotot tai kaupungin myöntämät sosiaaliset luotot.
Lyhimmillään erilaisissa hakuprosesseissa voi mennä muutamia kuukausia, ja pisimmillään maksuohjelman suorituksessa voi vierähtää useita vuosia, Ukura arvioi.
Odottamatta ahdinkoon
Viitisen vuotta velkaneuvojana ollut Sirpa Ukura arvioi, että asiakaskunta on tänä aikana jossain määrin nuorentunut. Valtaosa asiakkaista on kuitenkin vanhempia kuin aivan parikymppisiä. Asiakkaan velka koostuu tyypillisesti pankkien tai muiden luottolaitosten myöntämistä kulutusluotoista, esimerkiksi muutamien tuhansien eurojen lainoista.
"Aletaan olla veloissa hiusmartoa myöten. Kun tulee yllättävä elämänmuutos, kuten työttömyys, sairaus tai avioero, niin talous notkahtaa, ja lainojen lyhennyksistä on uudessa tilanteessa ylivoimaista suoriutua", Ukura kuvailee.
"Erityisen pahalta tuntuu, kun yhteyttä ottaa juuri lapsen saanut yksinhuoltaja. Nuori perhe on vain vähän aiemmin muuttanut yhteen ja sisustanut kotinsa kulutusluotoilla. Sitten toinen sairastuu tai jää työttömäksi samoihin aikoihin, kun syntyy vauva. Ja samalla, kun velat tunkevat ovesta sisälle, rakkaus lentää ikkunasta ulos", Takuu-Säätiön Veikkola jatkaa.
Jotkut velkataakan alle joutuneet tarttuvat viimeisenä oljenkortenaan pienluottoihin eli esimerkiksi kännykällä tilattaviin muutaman satasen lyhytaikaisiin lainoihin. Niitä otetaan ehkä useammalta eri firmalta, ja velkakierre pahenee entisestään.
"Pikavipit ovat alkaneet näkyä velkaneuvonnassamme erityisesti viime vuoden lopulta. Kokonaisveloista niiden osuus on kuitenkin vielä pieni", Sirpa Ukura arvioi.
Käteinen ei kelpaa
Yhteiskunta on muuttunut, myöntää 1990-luvun alusta Takuu-Säätiön toiminnanjohtajana ollut Leena Veikkola. Aiemmin hän toimi pankissa.
"Ennen vanhaan" esimerkiksi asuntolainaa oli turha tulla anelemaan, jos itsellä ei ollut tarpeeksi säästöjä, Veikkola muistelee. "Ja nykyään otetaan sadan prosentin asuntolaina ja tähän päälle muuta lainaa remonttia ja kalusteita varten", hän hymähtää.
"Kuvaavaa on, että kun Stockmann vaihtaa asiakkaidensa kortit Mastercardeiksi, perusteena on, että joskus voisi ostaa vähän enemmän luotolla. Nykyään pitää näköjään aina olla kortti, kun maksaa. Käteinen ei enää kelpaa."
