Pääkirjoitus

Että ne kehtaavat – ja kehtaavathan ne

Suomen vauraimmat alueet ovat käyneet röyhkeään kansalliseen taisteluun vähemmän kehittyneille alueille tarkoitetuista aluerahoista.

Suomessa EU:n aluetuet kohdistetaan ensisijaisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen lähinnä Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston kautta. Pohjois-Pohjanmaa hyötyy merkittävästi EU:n aluerahoista. Tukea käytetään yritystukiin ja innovaatiopolitiikkaan.
Suomessa EU:n aluetuet kohdistetaan ensisijaisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen lähinnä Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston kautta. Pohjois-Pohjanmaa hyötyy merkittävästi EU:n aluerahoista. Tukea käytetään yritystukiin ja innovaatiopolitiikkaan.
Kuva: Kontiainen Jarmo

Suomen vauraimmat alueet ovat käyneet röyhkeään kansalliseen taisteluun vähemmän kehittyneille alueille tarkoitetuista aluerahoista.

Koheesiopolitiikalla on kuitenkin keskeinen merkitys alueellisten kehityserojen kaventamisessa.

Etelä- ja Länsi-Suomi hamuavat Pohjois- ja Itä-Suomen aluekehitysrahoja omiin taskuihinsa. Maan vauraimmat alueet ovat käyneet röyhkeään taisteluun vähemmän kehittyneille alueille tarkoitetuista aluerahoista, jotka kertyvät pitkälti Pohjois- ja Itä-Suomen harvaanasuttujen ja vähemmän kehittyneiden alueiden saannon perusteella.

Aluerahoituksessa tulevalla rahoituskaudella on kyse niin hallitusohjelman eurooppa- ja elinvoimapolitiikan linjauksista kuin EU:n koheesiopolitiikan jakokriteereistä, joilla eri alueille halutaan taata tasapuoliset edellytykset kehittyä ja kuroa eroja umpeen.

Tätä tukevat Suomen EU-liittymissopimuksen kirjaukset Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutukseen, pitkiin etäisyyksiin ja kylmään ilmastoon liittyvistä pysyvistä kilpailukykyhaitoista.

Siksi on luontevaa, että EU:n rahoituskriteereihin perustuva saanto kohdistuu alueille, joiden perusteella se pääosin kertyy. Myös EU-komissio korostaa pohjoisille alueille rakennetun turvaverkon soveltamista, kun laskentaperusteet ovat muutoksessa niin, että Pohjois- ja Itä-Suomen suhteellinen osuus pienenee.

Viime päivien lausunnot paljastavat karulla tavalla, mikä Pohjois- ja Itä-Suomen kohtalo olisi, jos asioista päätettäisiin pelkästään etelän poliittisella ylivoimalla. Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen sohaisi ampiaispesään vaatimalla EU:n aluekehitysvarojen perusteiden muuttamista (Yle 13.8.).

Savolaisen valitusvirren mukaan Pohjois- ja Itä-Suomi saavat kaksi kolmasosaa rahoituksesta, vaikka alueella asuu vain neljännes väestöstä. Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies yhtyi kuoroon, vaikka hänen entisenä ministerinä luulisi tietävän, millä perusteella Suomen saanto muodostuu.

Ennennäkemättömän suotuisaa talouskehitystä elävän Varsinais-Suomen olisi päinvastoin syytä kiittää siitä, että valtio on tukenut merkittävällä tavalla alueen telakkateollisuuden pelastamista ja Uudenkaupungin autotehtaan menestymisen edellytyksiä. Silloin toimia ei pidetty Häkämiehen nyt moittimana vanhanaikaisena aluepolitiikkana.

Pääkaupunkiseutu puolestaan vetää muualta maasta nuorta ja koulutettua väestöä kuin imuri, mutta maakuntajohtaja kehtaa silti itkeä Pohjois- ja Itä-Suomen rakennerahojen perään.

Samaan aikaan kansalliset innovaatio- ja kehittämisrahoitukset suunnataan pääasiassa Etelä-Suomeen. Niille olisi toki käyttöä muuallakin, mutta vinouma ei juuri nouse aluepoliittiseen keskusteluun.

EU-rahoituksen myötä alueelliset erot ovat vähentyneet, mutta ovat komission maaraportin mukaan yhä suuria etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Koheesiopolitiikan varoilla on siten keskeinen merkitys kehityserojen kaventamisessa.

Alueelliset erot eivät voi jäädä huomaamatta keneltäkään, joka liikkuu kasvukeskusten ulkopuolella. Siksi onkin erikoista, että maan vauraimmat alueet ovat käyneet taisteluun vähemmän kehittyneille alueille tarkoitetuista rakennerahastoista. Että ne kehtaavat!