Lyhenne PC tarkoittaa meille suomalaisille tietokonetta (personal computer). Englantia puhuville ulkomaaneläville sama lyhenne tarkoittaa myös poliittista oikeaoppisuutta (political correctness).
Pääministeri Matti Vanhasen isän, professori Tatu Vanhasen rotujen älykkyyttä koskevista kiistellyistä ajatuksista noussut kohu on klassinen esimerkki asiasta, joista korrektiuskiistat yleensä nousevat. Poliittinen korrektius tarkoittaa tiivistetysti sitä, mistä asioista katsotaan olevan hyväksyttävää puhua, millä tavalla saa puhua ja jopa millä sanoilla saa puhua.
Suomi on ollut pitkään etnisesti niin yhtenäinen yhteiskunta, että poliittinen korrektius tekee vasta tuloaan etniseen keskusteluun. Suomessa on toki omat PK-aiheensa: Mitä saa kutsua heitä, jotka juovat töikseen viinaa tai vieroksuvat töitä? Ennen sanottiin pankkineiti, mutta PK:ta on sanoa pankkitoimihenkilö.
Huippuunsa kehitetyn poliittisen oikeaoppisuuden kehto on Yhdysvallat. Matti ja Tatu Vanhanen voivat kaiken kohun keskellä lohduttautua sillä, että jos tällä viikolla nähty tapahtuisi rapakon takana, Matti voisi olla jo entinen ministeri.
Etniset suhteet ja niistä keskustelu ovat Yhdysvalloissa ruutitynnyri. Rajapinta kulki aiemmin valkoisten ja mustien välissä, mutta jatkuvan muuttovirran myötä aasialaiset ja latinot ovat nousseet yhä enemmän etnisen keskustelun osapuoliksi. Ja mikä on kiellettyä muille, on sallittua esimerkiksi mustien sisäisessä kielenkäytössä; he nimittelevät toisiaan hyvinkin rajuilla n-alkuisilla sanoilla.
Mutkikkaat etniset suhteet olivat taustalla muun muassa, kun Los Angelesissa ja monissa muissa kaupungeissa puhkesi kiivaita rotumellakoita 1992. Ne laukaisi se, kun tv-kanavilla esitettiin video, jossa poliisi hakkasi mustan autoilijan Rodney Kingin. Vähemmälle huomiolle jäi syvempi syy eli se, että eteläkorealaiset olivat alkaneet vyöryttää Los Angelesissa mustien asemia kaupan alalla.
Oma etninen ruutitynnyrinsä oli mustan ex-jenkkifutistähden O.J.Simpsonin tv-oikeudenkäynti. Musta väestö saattoi syvällä sydämessään ajatella, että O.J. saattoi hyvinkin tappaa valkoisen ex-vaimonsa ja tämän poikaystävän. Se kuitenkin riemuitsi, kun O.J. todettiin rikosjutussa syyttömäksi. Sille oli tärkeintä, että O.J. "voitti systeemin".
Täällä Suomessakin on aika varautua siihen, että sitä mukaa kuin etninen kirjo kasvaa, rotukeskustelujen tahti ja lataus kiihtyy. Suuri muutos on jo ovella; väestön ikääntyminen pitää huolen siitä, että ulkomaista työvoimaa tarvitaan jo lähivuosina paljon.
Etnisiä vuorovaikutussuhteita olisikin tarpeen opettaa kouluissa oikein osana opetusohjelmaa. Omankin kokemuksen perusteella voi sanoa, ettei lapsi kiinnitä monietnisessä ympäristössä ihon väriin oikeastaan mitään huomiota. Tämän "värisokeuden" jatkumista aikuisiälläkin voisi varmasti vahvistaa kouluopetuksella.
Tämä ei tarkoita, että pitäisi oppia olemaan poliittisesti korrekti, vaan että toimeen tuleminen eri taustoista tulevien kanssa on osa moderneja kansalaistaitoja. Muualta tuleville on vastaavasti opetettava, miten tullaan juttuun suomalaisten kanssa.
Eräs paljon Suomessa käynyt amerikansuomalainen pamautti kerran päin naamaa: "Suomalaiset ovat rasisteja." Ei auttanut muu kuin myöntää, että havainto oli paitsi pistävä myös terävä.