Elinkeinoelämän keskusliitto EK ajaa sinnikkäästi muutoksia lakkolainsäädäntöön, vaikka sen aiemmat yritykset ovat kilpistyneet hallitusten haluttomuuteen. Järjestö yrittää nyt avata takalukkoa uudella yrityksellä.
Keskiviikkona Helsingissä syyskokoustaan pitänyt EK nosti puheenjohtajansa, ministeri Christoffer Taxellin suulla jälleen esiin vanhat ajatuksensa laittomien lakkojen kuriin saamiseksi. Tällä kertaa EK oli kuitenkin pehmentänyt aiempaa kantaansa, sillä Taxell tyytyi esittämään vain työmarkkinoiden sovittelutoimen nykytilan arviointia arvostusta nauttivan selvityshenkilön avulla.
"Riippumaton ja puolueeton selvityshenkilö olisi sopiva taho tekemään ehdotukset järjestelmän kehittämistarpeista, jotta erimielisyydet voitaisiin ratkaista ilman työtaisteluja. Ehdotusten tulisi olla valmiina jo seuraavan hallituksen ohjelmaa laadittaessa ja ennen seuraavaa työmarkkinakierrosta", Taxell sanoi.
Eteläranta kymmenessä toimivat elinkeinoelämän etujärjestöt ovat ahdistelleet jo yli kymmenen vuoden ajan - ja kauemminkin - hallituksia erilaisilla vaatimuksillaan lakkoja koskevien lakien kiristämiseksi. EK:ta kismittävät erityisesti tukilakot, joita ammattiliitot ja -osastot järjestävät varsinaisten työtaistelujen tehon vahvistamiseksi.
Tosin Taxell puhui myös yleisellä tasolla työrauhan tarpeesta. Vakaus, työrauha ja laillisten pelisääntöjen noudattaminen ovat hänestä aina vain tärkeämpiä kilpailutekijöitä kansainvälisillä markkinoilla.
Harva kiistää periaatetasolla Taxellin ja Etelärannan huolen suomalaisten yritysten luotettavuudesta muun maailman silmissä silloin, kun niiden toimitukset vaikeutuvat laittomien tai laillisten lakkojen takia. Eteläranta ei ole silti saanut vaatimuksilleen minkäänlaista vastakaikua hallituksilta, vaikka sen edustajat ovat kolkuttaneet hallitusten ovia 1990-luvun alun lamasta lähtien.
Hallitukset ovat kuunnelleet herkällä korvalla mieluummin ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:ta, jonka johtajat varjelevat työtaisteluoikeuksia kuin omaa silmäteräänsä. SAK:ssa on suhtauduttu hyvin traumaattisesti kaikkiin lakkojen rajoitusyrityksiin aina vuodesta 1984 lähtien, jolloin Kalevi Sorsan hallitus nosti lakkosakkoja.
Vaikka Taxell pyöritti Etelärannan vanhaa levyä, sieltä kuului uusi, pehmeämpi sävel. Hän ei nimittäin yrittänytkään sanella hallitukselle siitä, mitä sen pitäisi tehdä, vaan pyysi hallitusta vain asettamaan puolueettoman selvityshenkilön arvioimaan sovittelujärjestelmän uudistustarpeita.
Sovinnollinen sävy ja puheet ulkopuolisesta arvioinnista pannaan varmasti myönteisesti merkille eri tahoilla, mutta silti on syytä epäillä, avaako sekään takalukkoa. Yhä näyttää siltä, ettei mitään olennaista tapahdu niin kauan kuin SAK vastustaa vähäisiäkin yrityksiä lakkoilun rajoittamiseksi, ja kun SDP on hallituksessa sen tukena ja turvana.
Etelärannan uutta jättijärjestöä on pelätty ja kavahdettu ay-liikkeessä. Nyt sen painoarvo testataan ensimmäisen kerran muutenkin kuin retoriikan ja mielikuvien perusteella. Tähän saakka teollisuuden vastaavaan tavoitteeseen tähtäävät vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville, mutta se ei ole lannistanut Etelärannan herroja. He ovat lähteneet aina uudelleen ristiretkilleen.
Jos EK vetää vesiperän, se on noloa sen kannalta, mutta siitä maksavat viime kädessä laskun kaikki suomalaiset siksi, että lakkoilu sopii huonosti avoimeen talouteen.