Yrityselämän ykkösjärjestö käänsi perjantaina vihdoin katseensa jäsenistönsä kantaviin voimiin ja julkisti ensi kertaa linjauksen pienten ja keskisuurten yrittäjien elämän kohentamiseksi. Elinkeinoelämän Keskusliiton vuoteen 2010 tähtäävä pk-ohjelma, joka on koottu yrittäjähaastattelujen perusteella, ajaa ponnekkaasti uutta vaihetta, "yrittäjyysyhteiskuntaa".
Etelärannan suorastaan historiallisten pk-linjausten on tarkoitus herättää keskustelua yrittäjien roolista hyvinvointivaltiossa. Riippuvaisuutta heijastaa isäntänsä omaisuudesta huolehtivan pk-kapakoitsija Kaptahin sitaatti Mika Waltarin romaanista Sinuhe egyptiläinen: "Sinun rikkautesi on minun rikkauteni ja sen tähden sinun etusi on minun etuni ja minun on kaikessa katsottava sinun etuasi."
Perinteisesti suurteollisuuden etuja palvelleen Etelärannan avausta pk-yritysten suuntaan on jouduttu odottamaan. Aktivoitumista lienee aikaistanut se, että palvelutyönantajien myötä taustavoimat laajentuivat vuosi sitten lukuisilla pienemmillä yrityksillä. Pk-valtuuskunta on yhdistymisen myötä paisunut satapäiseksi. Näyttääkin siltä, että vaadittiin ensin supersuuri yrittäjäkamari ennen kuin jo pitkään muhinut muutostarve tunnustettiin talossa.
Peräti 96 prosenttia EK:n jäsenistä nimittäin edustaa pk-yrityksiä. Kyseiset alle 250 työntekijän firmat vastaavat yhteisvoimin myös jo runsaasta 60 prosentista jäsenten työpaikkoja.
Pk-valtuuskunnan johto on seurannut vajaan vuoden uutta EK:ta ja ajanut juuri läpi sen, ettei monimuotoisia yrittäjyysasioita jatkossa enää harrastella pelkästään innovointitoimien alaisuudessa.
Alun perin innovaatiosta, koulutuksesta ja yrittäjyydestä johtajaviisikossa vastannut Pekka Pokela on vastikään joutunut luovuttamaan yrittäjien asiat 15 vuotta Etelärannassa palvelleen Pekka Tsuparin hoitoon. Johtava asiantuntija osallistuu ylimmän viisikon kokouksiin. Olisi kummallista, jos ei yrittäjyydelle pikaisesti raivata omaa tuolia johtajistossa.
Tsuparin mukaan yrittäjäkunta on kokenut suorastaan loukkaavana sen, miten heitä pyritään nykyään jakamaan vuohiin ja lampaisiin. Erotteluna koetaan hankkeet, joita räätälöidään vain kasvuyrityksille. Näihin lukeutuu ehkä tuhatkunta yritystä sentään 200 000 yrityksen kannasta Suomessa. Kasvuyritysten sijaan on painotettava menestymistä laajemmin, Tsupari ehdottaa.
Uusyrityksiä esimerkiksi tarvittaisiin vuosittain 30 000. Nyt Suomen yrityskanta uudistuu kaikkein hitaimmin Länsi-Euroopassa. Myös vain joka kymmenes pk-yritys suunnittelee vientiä ulkomaille. Tähtäin on tyypillisimmin lähialueilla, Pohjoismaissa, Baltiassa ja Venäjällä, minkä olisi heijastuttava paremmin yrityspalveluissa.
Kunhan verotus saadaan kohdalleen, pienten ja keskisuurten yritysten kenttä voisi synnyttää peräti 160 000 työpaikkaa. Tätä varten olisi kansaneläkemaksut esimerkiksi poistettava asteittain, työvaltaisista aloista alkaen, EK kumartaa pk-yritysten suuntaan.
Kaikenkaikkiaan EK on tehnyt kunniakkaan aloitteen, jonka perimmäisenä ajatuksena on kohottaa raskasta vastuuta ja riskiä kantavat yrittäjät korokkeelle ja työn tarjoajina vähintään yhtä arvostetuiksi kansallissankareiksi kuin juhlitut julkimotkin. Tavoite vaatii vielä isosti asennekasvatusta, paitsi kouluissa myös Etelärannassa. Kipparinkin on ensin saatava koko miehistönsä ajamaan tosissaan ehkä hankalina ja omapäisinäkin tunnettujen yrittäjien asioita. Heidän jaksamisestaan riippuu valtaosa työpaikoista.