Kolmesta suomalaisesta tutkimusryhmästä muodostuva retkikunta lähtee marraskuussa Etelämantereelle tutkimaan jääpeitettä, pienhiukkasia ja sääoloja. Tutkimusryhmät vievät mennessään Suomen tutkimusasemalle Aboalle varusteita ja polttoainetta kolmen vuoden tarpeisiin. Palatessaan ensi vuoden helmikuussa ne tuovat tullessaan 120 tynnyrillistä jätettä sekä käytöstä poistetun telakuorma-auton.
Yhdistetylle tutkimus- ja huoltomatkalle lähtee ryhmien lisäksi Merentutkimuslaitoksen pohjaeläintutkija, joka osallistuu Uuden-Seelannin sukellustutkimusretkelle Rossinmerelle.
Ryhmät lähettää Finnarp (Finnish antarctic research program), jota Suomen Akatemia rahoittaa. Retkikuntaa johtaa Petri Heinonen Merentutkimuslaitoksesta.
Retkikunnan valmistelu vie vuodesta kahteen, sanoo Heinonen. Etelämantereelle lähtevät laivat ovat aina täynnä ja hytit pieniä. Monet kärsivät merisairaudesta ensimmäisinä matkavuorokausina.
Aboalla eletään melkein kuin kotona
Suomalaisten tutkimusasema näyttää kuvissa lomamökiltä: sohvakalusto ja nojatuolit vaaleasta puusta, moderni keittiö ja tietysti sauna. Radiohuone ja tekniset tilat paljastavat, ettei tämä ole lomamökki, vaan täällä tehdään töitä. Tutkimusaseman päärakennuksen lähistöllä ovat tutkijoiden laboratoriot, kuten aerosolilaboratorio, jossa Anna Frey ja Eija Vartiainen tutkivat ilman pienhiukkasten määrää, koostumusta ja jakaumaa.
Aboan lähellä Ilmatieteen laitoksen tutkija Timo Vihma ja Helsingin yliopiston tutkija Roberta Pirazzini selvittävät sääoloja ja säteilyä.
Lapin yliopiston arktisen keskuksen tutkijat joutuvat ajamaan moottorikelkalla puolen tunnin rupeaman päästäkseen kairauspaikalleen. John Moore, Aslak Grinsted ja Krisiina Virkkunen tutkivat sinisen jään alueita ja keräävät jäänäytteitä.
Kemisti Kristiina Virkkunen lähtee tutkimusmatkalle jo toisen kerran. Viime kerralla, 2003, hän tutkimuskumppaneineen löysi sinistä jäätä, jonka iäksi arvioitiin 10 000 vuotta. Jäätä ei suotta sanota siniseksi, se on sinistä, Virkkunen huomauttaa.
- Toivon, että löydämme tällä kertaa vielä vanhempaa jäätä. Nyt tiedämme paremmin, mistä sitä voi löytyä.
Sinistä jäätä etsiessään Virkkunen näki lähes valkoisia lumimyrskykiitäjiä, jäätikköalueen lintuja. Siellä lenteli myös ruskehtavia petolintuja kihuja, jotka syövät lumimyrskykiitäjiä.
Perusteelliset testit vievät hetkeksi mehut
Tutkimusretkelle lähtevät näyttävät nuorilta ja treenatuilta.Tutkijat eivät lähde istumaan tietokoneen ääreen, vaan jokainen heistä joutuu osallistumaan raskaisiin huoltotöihin.
- Luulen, että lääkärin töitä tulee olemaan aika vähän ja nekin lähinnä valmiuksien ylläpitoa. Enemmänkin menen tekemään talonmiehen töitä, naureskelee retkikunnan 30-vuotias lääkäri Siru Vartiainen.
Vartiainen ennakoi, että hänen hoidettavakseen tulee tuki- ja liikuntaelinten rasitusvammoja, flunssaa ja vatsatautia. Jatkuvaa lääkitystä tarvitsevat henkilöt karsiutuvat jo alkuvaiheessa porukasta kuten myös mielenterveys- tai alkoholiongelmista kärsivät ja ne, joilla on perheongelmia.
Monet ovat pitäneet psykologisia soveltuvuustestejä aika rankkoina. Lääkäri itsekin vietti Työterveyslaitoksessa yhdeksän tuntia soveltuvuustesteissä.
Siru Vartiainen ei odota matkasta suurta seikkailua. Hän tietää, että perillä ei välty tylsiltäkään hetkiltä.
- Se tulee kuitenkin olemaan kokemus ja elämys, kun olen pienen ikäni harrastanut ulkoilua ja retkeilyä.
KUVATEKSTIT: Lapin yliopiston tutkijat kairaavat sinistä jäätä Ruotsin sivuaseman Svean lähellä.