Vielä vuosi pari sitten monet hammaslääkärit olivat huolissaan suomalaislasten hampaista. He tapasivat työssään jatkuvasti alle kouluikäisiä lapsia, joiden hampaat olivat pahoin reikiintyneet. Esimerkiksi Oysin hammas- ja suusairauksien klinikkaan tuli hoitoon yhä enemmän huonohampaisia, alle viisivuotiaita lapsia.
Yhä useammalta perusterveeltä lapselta jouduttiin poistamaan maitohampaita, koska niitä ei voitu enää paikata. Ne olivat niin pahoin reikiintyneet, ettei mitään muuta ollut enää tehtävissä. Pahimmillaan vanhemmat hakivat apua vasta sitten, kun lapsi ei pystynyt enää nukkumaan kovien särkyjen takia.
Samanlaista viestiä kuului eri puolilta maata, ei vain Oulusta.
Hammaslääkärit selittivät tilannetta monilla syillä. Suomessa hampaita pestään harvemmin kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Varsinkin miehet huolehtivat purukalustostaan luokattoman huonosti. Pikkupojat ottavat mallia tietysti isiltään.
Lisäksi ruokailutottumusten muutos vaikuttaa suun terveyteen. Jatkuva napostelu pitkin päivää on haitaksi hampaille. Ennen vanhaan ateriat syötiin ruoka-aikoina.
Jopa monissa päiväkodeissa ja kouluissa herkutellaan lähes viikoittain, vaikkei asiaa mielellään julkisesti myönnetä.
Moni hammaslääkäri on vaatinut topakampia toimia suomalaislasten hampaiden kunnon parantamiseksi. He ovat esimerkiksi ehdottaneet koulujen ja päiväkotien julistamista karkki-, mehu- ja limsavapaiksi vyöhykkeiksi.
Aivan toisenlaisen kuvan suomalaislasten hampaista saa juuri joulun alla ilmestyneestä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportista.
Sen julkaisemista odotettiin hartaasti, sillä koko Suomen kattavaa tuoretta tietoa lasten hampaiden tilasta ei ole ollut saatavilla vuosiin. Paikallisten selvitysten perusteella tilanne vaihteli rajusti kunnittain. Käytännön kokemus lasten hampaiden tilasta voi olla aivan toisenlainen kuin koko maasta kerätty tilastotieto.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen selvityksen mukaan suomalaislasten hampaiden kunto onkin kohentunut, hammaslääkäreiden epäilyistä huolimatta. THL:n raportti linjaa alle 18-vuotiaiden suomalaisten hampaiden olevan hyvää länsieurooppalaista tasoa.
Viisivuotiailla lapsilla on enää keskimäärin 0,2 reikäistä hammasta ja 17-vuotiaillakin vain 0,4.
Kaikki hyvin siis? No, ei aivan.
Vaikka lasten suut ovat keskimäärin yhä paremmassa kunnossa, tilanne vaihtelee maan eri osien ja ihmisten välillä.
Hyvin usein, kun puhutaan terveydestä tai terveydenhuollosta, löytyy isojakin alueellisia ja väestöryhmien välisiä eroja. Hyvätuloiset elävät terveempinä pidempään ja saavat parempaa palvelua kuin heikompiosaiset.
Eteläsuomalaisten lasten hampaat ovat paremmassa kunnossa kuin pohjoissuomalaisten lasten. Pohjois-Suomen lasten hampaissa on selvästi enemmän reikiä ja paikkaustarvetta kuin Etelä-Suomen lasten.
Reikiintyminen jakaantuu epätasaisesti lasten välillä. Monen suu on huippukunnossa, mutta noin joka kolmannella lapsella tai nuorella on vielä melko runsaasti reikiä. Noin 25 prosentilla lapsista on 70-80 prosenttia kariesvaurioista.
Raportti osoittaa siis, että erityisesti Pohjois-Suomessa on syytä jatkaa lasten hampaiden reikiintymisen ehkäisytoimia. En tarkoita ylhäältä alaspäin annettua valistusta, sillä se pikemminkin ärsyttää kuin innostaa. Kyllä me tiedämme, miten hampaita pitää hoitaa.
Hammaslääkärit näkevät yhä enemmän huonohampaisia lapsia vastaanotoilla siksikin, että takavuosina kunnat siirtyivät koko ikäluokan tarkastuksista yksilöllisiin tarkastusväleihin. Tervehampaisia ei tarkasteta joka vuosi, mutta karieslapset käyvät hoidossa useammin. Lisäksi tervesuiset tutkii usein suuhygienisti.