Leningradin alueen viestintäpäällikkö löysi viikko sitten pietarilaisen lehden haastattelussa syyn Venäjän metsäpaloihin. Jotkut suomalaiset käyttäytyvät Venäjällä kuin kotonaan eli heittävät tupakantumppejaan minne sattuu.
Tämä lausunto on ja toivottavasti jääkin pohjanoteeraukseksi metsäpaloista syntyneessä nokittelussa. Totuuden nimissä on sanottava, että myös monet suomalaiset ovat savupilvessä kaivaneet varastoistaan kaikki Venäjää koskevat ennakkoluulot.
Pohjoisessa sentään on opittu, että asioita voi hoitaa toisellakin asenteella. Kun Kantalahdessa roihusi, Murmanskin kuvernööri Juri Jevdokimov tarttui puhelimeen ja soitti Lapin maaherralle Hannele Pokalle. Muuta ei tarvittukaan, jotta paloauto kiiti Sallasta rajan yli kohti itää auttamaan sammutuksessa. Etelässä sen sijaan on viikkokaupalla tarjottu apua ja kieltäydytty siitä.
Torstaina Suomen ja Venäjän presidentit olivat puhelinyhteydessä, ja metsäpalot olivat yksi puheenaiheista. Venäjällä on maan tapa, että suhteilla saa asioihin vauhtia. Silti on merkillistä, että tällaiset asiat täytyy käyttää presidenttien kautta, kun alemmilla portailla ei tunnu tapahtuvan. Eikö esimerkiksi Leningradin alueen maaherralla ole Suomessa ketään, kenelle soittaa?
Pohjoisessa sekä Oulun että Lapin läänin maaherrat ovat vuosikausia pitäneet yllä henkilösuhteita vastapuoliinsa Venäjällä. Kun kumppanit tunnetaan rajan yli, avun pyytäminen ja antaminen metsäpaloissakaan ei vaadi mitään kiemuroita.
Silti Pokka ja Eino Siuruainen näyttävät tässä edustavan katoavaa kansanperinnettä. Suomessa on turhan paljon unohdettu se tosiasia, että kanssakäyminen Venäjän ja venäläisten kanssa on yhä oma lukunsa. Kaiken avain on toimivissa henkilökontakteissa, eikä niitä synny ilman aikaa ja vaivaa.
Pitkä itäraja ei katoa mihinkään, ei myöskään tarve hoitaa asioita ja bisneksiä sen yli. On löydettävä oikeat henkilöt, yleensä kunkin organisaation huipulta. Nyt eteläisiä metsäpaloja koskeva tiedonkulku ja suhtautuminen on jättänyt vaikutelman, että oikeita puhelinnumeroita on ollut kateissa. Niitä pitäisi olla muillakin kuin presidenteillä.
Pokka on oikeassa siinä, että avun pyytäjän pitää siitä myös maksaa. Mutta tärkeintä on huomata, että ainakin pohjoisessa asiat pystytään hoitamaan silloin, kun ne on hoidettava.
paakirjoitus@kaleva.fi