Suomi saa EU:lta tukea kahdesta rakennerahastosta: Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta. Itä- ja Pohjois-Suomen alueella on muusta Suomesta poikkeava, Suomen EU-liittymissopimuksen mukainen pohjoisen harvaan asutun alueen status. Itä- ja Pohjois-Suomen pysyvinä haasteina ovat pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto sekä harva asutus.
Tulevalle ohjelmakaudelle Suomi on saamassa 1,6 miljardin euron rahoituksen, mikä on noin 100 miljoonaa euroa enemmän kuin nykyisellä kaudella. Rakennerahastovarojen jakamisesta päätetään kansallisesti.
Koheesiopolitiikan tavoitteena on alueiden välisten taloudellisten erojen kaventaminen ja kehittyneisyyserojen tasaaminen. Alueiden erilaiset ja erityiset olosuhteet on huomioitava ohjelman kasvu-, kilpailukyky- ja työllisyysstrategiassa. Koheesiopolitiikan läheisyysperiaate on vahva.
Jatkuvana haasteena Itä- ja Pohjois-Suomen osalla on kansallisen innovaatiorahoituksen heikko kohdentaminen alueen tutkimukseen ja yritystoiminnan kehittämiseen.
Itä- ja Pohjois-Suomelle osoitetut Business Finlandin ja TEM:n hallinnonalan kansalliset yritystuet sekä Finnveran lainat ja takaukset ovat matalimmat Suomessa eivätkä vastaa alueen BKT-osuutta tai väestöosuutta. Rakennerahastovarat täydentävät kansallisesti heikosti alueelle kohdentuvia kehittämisvaroja.
OECD on laatinut vuonna 2016 analyysin Itä- ja Pohjois-Suomen kasvumahdollisuuksista ja –haasteista. Analyysin mukaan Itä- ja Pohjois-Suomen alueet tuottavat merkittävän osan Suomen kansantaloudesta, sillä ne valmistavat ja vievät metsätalouteen, mineraaleihin ja puhtaisiin teknologioihin liittyviä tuotteita sekä palveluja. Alueilla on haasteita, jotka liittyvät väestön ikääntymiseen ja väkiluvun laskuun, talouden rakennemuutokseen, työvoiman osallistumisasteeseen sekä julkisten palvelujen saatavuuteen syrjäisillä alueilla.
Hallinnon on ratkaistava monia ongelmia, jotta alueet pystyvät vastaamaan näihin haasteisiin. OECD on laatinut suositukset siitä, miten kansallinen hallitus voi tehdä paremmin yhteistyötä Itä- ja Pohjois-Suomen kanssa edistääkseen alueiden kasvua, työllisyyttä ja palvelutuotantoa.
Itä- ja Pohjois-Suomi on myös arktista aluetta, jonka kestävä kehittäminen tukee Euroopan taloutta vahvistamalla geopoliittisesti muuttuvan alueen elinvoimaa ja mahdollistamalla EU:n tavoitteleman kriittisten mineraalien omavaraisuusasteen saavuttamisen.
Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan valtioneuvoston käsittelyyn uuden ohjelmakauden sisältöjä ja periaatteita varojen jakamisesta. Itä- ja Pohjois-Suomeen tulee kohdentaa vähintään nykyistä ohjelmakautta vastaava rahoitus. Olisi myös hyvä, jos alueella olisi oma kehittämisohjelma.
Toista mieltä ollaan kuitenkin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Alueen valmisteluryhmä kokoontui 14.3. Lahdessa ja antoi kannanottonsa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakauden 2021–2027 kansalliseen valmisteluun.
Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat esittävät, että Suomeen saatavat koheesiovarat tulee jakaa jatkossa niin, että näiden maakuntien alueelle suuntautuu suurempi potti rakennerahastovaroista.
Valmisteluryhmä oli tilannut kannanottonsa tueksi raportin. Raportilla taas pyritään osoittamaan, että aikaisempi tapa jakaa rahoitus on ollut epätasapuolinen ja käytännössä Itä- ja Pohjois-Suomen alueet ovat saaneet jäsenyyden aikana miljardien eurojen alueellisen tulonsiirron. Itä- ja Pohjois-Suomen suuralue on saanut yli kaksi kolmasosaa rahoituksesta, vaikka siellä asuu vain neljännes väestöstä.
On hellyttävää, että kun rakennerahastovaroja nyt kansallisesti ollaan ryhtymässä jakamaan, Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat haluavat identifioitua harvaan asuttuun ja tavallisesti esitetyillä kehitysmittareilla huonosti menestyneisiin Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntiin. Lisäksi kannattaa muistaa, että Itä- ja Pohjois-Suomen alue kerryttää edelleen merkittävän osan Suomen EU-rahoituksesta kahden harvan asutuksen kriteerin pohjalta.
Tasapuolisuuden nimissä rakennerahastovarat tulee ohjata niille alueille, jotka ne ovat kerryttäneet. Kyse ei tässä ole tulonsiirrosta, vaikka niin halutaan osoittaa.
Erityiseen kaupunkipolitiikkaan on rakennerahastovaroista kohdennettu aiemmin viisi prosenttia ja aikaisemmalla kaudella on kansallisesti linjattu, että kyseisen rahoitusinstrumentin piirissä ovat vain kuutoskaupungit Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku ja Oulu.
Suurin osa tulevan ohjelman rahoituksesta tullee kohdentumaan kaupunkialueille siellä sijaitsevien tutkimus-, kehittämis- ja koulutusorganisaatioiden vuoksi. Siksi korkeintaan kuusi prosenttia (ei 10 %) ohjelmarahoituksesta tulee kohdentaa erityiseen kaupunkikehittämiseen. Kaupunkipolitiikassa tulee huomioida kaupunkien monimuotoisuus ja kohteena tulee olla erikokoisia kaupunkeja koko Suomesta.
Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.