Nopea ja tehokas sydämen eteisvärinän hoito vähentää merkittävästi ohitusleikkauksen halvaantumis- ja kuolemanriskiä.
Lääketieteen lisensiaatin Jarmo Lahtisen perjantaina Oulun yliopistossa tarkistettavan väitöskirjatutkimuksen mukaan tehokas puuttuminen vähentää leikkauspotilaan halvausriskiä kahdesta prosentista 1,3 prosenttiin. Samalla vähenee myös kuolemanriski, sillä ohitusleikkauksessa halvaantuneista noin neljäsosa kuolee saman tien.
"Eteisvärinä on hyvin yleinen oire ohitusleikkauspotilailla. Kokonaan sitä ei voida poistaa, mutta sen vakavia vaikutuksia voidaan vähentää aloittamalla sydämen rytmiä hillitsevä lääkitys heti kun eteisvärinä alkaa. Lisäksi veren ohentaminen pitää aloittaa välittömästi", Lahtinen kertoo.
Sydämen eteisvärinä on vaarallista, koska silloin eteinen ei tyhjene verestä kunnolla. Eteisessä seisova veri voi muuttua hyytymäksi, joka liikkeelle lähtiessään menee suoraan aivoihin. Aivoissa hyytymä tukkii verisuonen, joka johtaa potilaan välittömään halvaantumiseen tai kuolemaan.
Halvaantumisen ja kuoleman lisäksi ohitusleikkauksen muita riskejä ovat muun muassa munuaisten vaurioituminen, sydäninfarkti sekä erilaiset vakavat infektiot.
Varjoainekuvista tietoa leikkauksen onnistumisesta
Lahtisen väitöskirjatutkimuksen mukaan ohitusleikkauksen onnistumista voidaan ennustaa sepelvaltimolöydöksistä. Mikäli muutokset löytyvät sydämen vasemman puolen sepelvaltimoista, ennusteet ovat huonot.
"Vasemmalta puolelta löytyneet muutokset johtavat siihen, että sydämen hiippaläppä alkaa vuotaa ja toimia huonosti. Tämä lisää potilaan kuolemanriskiä", Lahtinen sanoo.
Ennustetta huonontavat myös korkeat c-reaktiivisen proteiinin pitoisuudet (CRP). Jos CRP:n määrä veressä ennen leikkausta on yli 10 milligrammaan litrassa, kuoleman riski on viisinkertainen.
Leikkaustavalla ei suurta merkitystä
Suomessa ohitusleikkauksia tehdään kahdella tavalla. Perinteinen tapa on pysäyttää potilaan sydän, jolloin potilas kytketään sydänkeuhkokoneeseen. Toinen, nykyaikaisempi tapa on leikata potilas lyövällä sydämellä eli ilman sydämen pysäytystä.
Väitöstutkimuksessaan Lahtinen vertaili leikkaustapoja kahden ryhmän välillä, mutta tilastollisesti merkittäviä eroja leikkaustapojen välillä ei ilmennyt.
"Tällä hetkellä on olemassa viitteitä siitä, että potilaat, joiden sydäntä ei pysäytetä, pärjäävät hieman paremmin kuin ne potilaat, jotka on leikattu sydänkeuhkokoneen varassa", Lahtinen sanoo.
Suomessa tehdään vuosittain noin tuhansia ohitusleikkauksia. Lahtisen mukaan leikkauksissa kuolee noin 2-5 prosenttia potilaista.