Suurista odotuksista ja panostuksista huolimatta etätyön kehittämisessä ei ole onnistuttu hajauttamaan työtä kasvukeskusten ulkopuolelle, vaan väestö ja yritykset ovat keskittyneet muutamiin kasvukeskuksiin. Ongelmana on, että kehittämisessä on jätetty huomioimatta yritysten toimintalogiikka, jota tuntematta etätyötä on vaikea edistää, selviää Työn hajautuminen verkostoyhteiskunnassa - tutkimuksesta.
Tutkimuksen tavoitteena oli selventää yritysten toimintojen hajauttamiseen liittyvää logiikkaa ja päätöksentekoa. Tutkimuksen mukaan työn ja toimintojen hajauttamista on edistetty erityisesti projektikohtaisesti rakentaen kehittämishankkeet informaatio- ja kommunikaatioteknologian varaan. Samalla on kuitenkin rakennettu liian suuria ja epärealistisia odotuksia hajauttamisen mahdollisuuksista tuntematta yritysten verkostomaiseen toimintaan kytkeytyvää logiikkaa.
Tutkimus tehtiin sisäasiainministeriön toimeksiannosta Tampereen yliopiston Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikössä (Sente). Tutkimuksen pääaineiston muodosti 9 case -yrityksessä tehdyt haastattelut. Case -yritykset olivat monitoimipaikkaisia yrityksiä tietojenkäsittelypalveluiden ja muun liike-elämää palvelevan toiminnan aloilta.
Yritysten toimintojen hajauttaminen kytkeytyy neljään eri logiikkaan:
Sitoutunutta työvoimaa kasvukeskusten ulkopuolelta. Työvoiman saatavuudesta on viime vuosina muodostunut tärkeä yritysten toimintalogiikkaan vaikuttava tekijä. Erityisesti sitoutuneen työvoiman saatavuudesta on muodostunut suurimmilla kaupunkiseuduilla toiminnan pullonkaula. Tietyillä toimialoilla voidaan puhua "sitoutumattomuuden työmarkkinoista", joilla työvoiman vaihtuvuus on yrityksissä suurta.
Yritykset ovatkin siirtäneet erityisesti rutiininomaisia tausta -eli back-office-toimintojaan kasvukeskusten ulkopuolelle alueille, joilla on saatavilla sitoutunutta työvoimaa ja joilla yrityksen sijoittautuminen on tehty mahdollisimman helpoksi sekä on välitetty mielikuvaa siitä, että alueelle sijoittautuminen ei ole yritykselle riski.
Sitoutunutta ja korkeasti koulutettua työvoimaa kasvukeskusten ulkopuolelta. Työvoiman pysyvyys ja sitoutuneisuus on erityisesti 2000-luvulla kytkeytynyt myös yrityksen korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin. Työvoiman kouluttaminen on yleensä yrityksessä pitkä prosessi, jossa riskiä siitä, että työntekijä siirtyy yrityksestä toiseen työtehtävän opittuaan, ei välttämättä haluta ottaa. Yritykset ovatkin siirtäneet toimintojaan alueille, joissa on ollut mahdollisuus rekrytoida työtehtäviin sitoutunutta korkeasti koulutettua, mutta erityisesti myös kokenutta työvoimaa.
Lähelle asiakasta ja markkinoita. Teknologian luomista mahdollisuuksista huolimatta fyysinen sijainti lähellä asiakasta tietyissä toiminnoissa on erittäin oleellista. Yritysten toimintojen hajauttamista kasvukeskusten ulkopuolelle on edistänyt alueella olevan asiakkaan kanssa solmittu pitkäaikainen yhteistyösopimus. Viime vuosien julkisen sektorin tehtävien ulkoistaminen on osaltaan luonut uusia mahdollisuuksia tämäntyyppiselle hajauttamiselle.
Keskittymisen etuja ja uskottavuutta kasvukeskuksista. Taloudellinen toiminta on keskittynyt voimakkaasti muutamiin kasvukeskuksiin ja teknologiasta huolimatta sijainti näillä alueilla ei ole menettänyt merkitystään. Asiakasrajapinnassa toimiminen edellyttää luonnollisesti fyysistä läsnäoloa, mutta kasvukeskusten merkitys on korostunut myös muun tyyppisessä toiminnassa. Yrityksissä koettiin, että uskottavuuden saavuttaminen ja keskustelun avaaminen uusien asiakkaiden kanssa sijaitsematta kasvukeskuksissa on erittäin vaikeaa. Asiakkuuksien solmimiseen etäältä sisältyy siten useita haasteita, joihin vastaus ei löydy yksistään informaatio- ja kommunikaatioteknologian tehokkaammasta käytöstä.
Työn hajauttaminen verkostoyhteiskunnassa -julkaisu löytyy kokonaisuudes-saan osoitteesta