Etätyöstä ei ole maaseudun pelastajaksi. Se on juurtunut suuriin kaupunkeihin ja muuttunut joustotyöksi, jossa työntekijä itse määrittelee työaikansa.
Tuore selvitys etätyöstä murskaa toiveita etätyöstä maaseudun pelastajana. Etätyöntekijöitä on vain viitisen prosenttia työssäkäyvistä, 102 000 työntekijää. Heistä vain noin viidesosa työskentelee kotoaan yhden päivän viikossa. Muut etätyöläiset käyvät työpaikalla päivittäin. He eivät suinkaan ole maalle muuttaneita, vaan suuri osa asuu Helsingin ja Tampereen alueella.
Tutkijoiden mielestä oikeampaa olisikin puhua joustotyöstä, jossa työntekijä voi määritellä vapaammin työaikansa, vaikka hän syystä tai toisesta käy päivittäin työpaikallaan. Nykyiset etätyöläiset ovat nuoria, hyvin koulutettuja ylempiä toimihenkilöitä, joilla on lyhyet työmatkat ja joiden on helppo piipahtaa työpaikalla. Toisaalta heitä saattaa vetää työpaikalle kokoukset, joita suomalaisessakin työelämässä arvostetaan yli kaiken.
Nykytekniikalla etätyötä voi tehdä monessa ammatissa, maaseudulla ja kaupungissa, kotimaassa ja ulkomailla. Langattomilla yhteyksillä työtä voi tehdä matkoilla maailman eri kolkilta. Eniten etätyötä tehdään osa-aikaisesti, parina-kolmena päivänä viikossa tai harvemmin. Esimerkiksi Nokialla tällaisia työntekijöitä on tuhansia, mutta ei juuri täysaikaisia etätyöläisiä. Koska monissa yrityksissä tehdään ryhmätyötä, suositus etätyölle on enimmillään yksi tai kaksi päivää viikossa.
Etä- eli joustotyöhön käyvät kaikki työt, jotka eivät ole sidottu paikkaan. Tietotyö sekä tutkijan ja suunnittelijan työt ovat tyypillistä joustotyötä. Tietyt osiot monissa ammateissa soveltuvat etätyöhön, ja tarvittava aika työskennellään työpaikalla. Esimerkiksi Pohjois-Suomen syrjäseuduille perustettujen puhelinkeskusten työpaikkoja ei lasketa perinteiseksi etätyöksi. Myöskään kotona tehtävä ylityö ei ole etätyötä.
Kaikille etätyö ei sovi. Jotkut työntekijät tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta ja läsnäoloa. Toisille sosiaaliset suhteet työpaikoilla ovat välttämättömiä.
Etätyö on lisääntynyt tasaisesti, mutta suurta harppausta ei ole tapahtunut. Suurimmat esteet ovat yritysten asenteet, luottamuksen puute ja ennakkoluulot. Työnantaja pelkää, ettei työntekijä ole kotona yhtä ahkera kuin työpaikalla. Asia on kuitenkin päin vastoin. VTT:n tutkimusten mukaan kokemukset osoittavat, että etätyöntekijän työrauha ja motivaatio nostavat työn tuottavuutta.
Työntekijöistä potentiaalisia etätyöläisiä on 20-40 prosenttia. Etä- ja joustotyön arvioidaan lisääntyvän tulevina vuosina, mutta uudenlainen työ tarvitsee selkeät suunnitelmat ja pelisäännöt. Ne taas ovat vasta lapsenkengissä.
Aluepoliittisestietätyöhön on ladattu suuria odotuksia, jotka eivät ole toteutuneet. Osin syynä ovat asenteet, mutta myös nopeiden tietoliikenneyhteyksien puute. Laajakaistayhteydet ulottuvat harvoin maaseudulle. Pohjois-Pohjanmaalla ongelma on ymmärretty. Oulunkaaren seutukunta rakentaakin yhtenäisen seutuverkon, joka ulottaa nopeat tietoliikenneyhteydet mahdollisesti peräkylille saakka.
Nopeat tietoliikenneyhteydet maan joka kolkkaan ovat Suomen menestymisen kannalta niin tärkeitä, että hallituksen on syytä ottaa asia vakavasti. Jos koko maa halutaan pitää asuttuna ja maaseutu elävänä, laajakaistaverkko on pikkuhiljaa ulotettava maan joka kolkkaan. Tämä on juuri sitä uudenlaista aluepolitiikkaa, jota Suomessa nyt tarvitaan.
Taloudellista vastuuta laajakaistaverkon rakentamisesta Suomen jokaiseen kolkkaan ei voi jättää vain kunnille. Ruotsissa valtio kustantaa tietoverkon koko maahan. Asiaa voitaisiin harkita myös Suomessa. Kustannukset on kuitenkin syytä laskea tarkkaan.