Lukijalta
Mielipide

Etä- ja lä­hi­van­hem­man ter­meis­tä on luo­vut­ta­va - lain tulisi tun­nis­taa, että lap­sel­la voi olla kaksi sa­man­ar­vois­ta kotia

Eronneiden vanhempien tuki on jäänyt roikkumaan Suomessa hyvin vanhanaikaiselle tasolle. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vanhempia tuetaan kaikin tavoin, jotta hyvä vanhemmuus ja lapsen suhteet molempiin vanhempiin saisivat jatkua.

1970-luvulta peräisin olevaa lapsenhuoltolakia uudistetaan. Lakiuudistuksen esitysten perusteella vanhempien tasavertaisuus ei kuitenkaan ole toteutumassa.

Lapsenhuoltolain uudistuksen tavoitteena on muun muassa vähentää erojen jälkeisiä huoltoriitoja ja parantaa lapsen asemaa eroperheissä.

Nykyisen, voimassa olevan lapsenhuoltolain perusperiaatteet ovat peräisin 1970-luvulta, jolloin yhteiskuntamme oli hyvin erinäköinen kuin nyt. Nyt viimeistään on ajankohtaista uudistaa lakia. Valmistelussa olevassa laissa on paljon hyvää, mutta kuitenkin yhä haasteita ja suoranaisia puutteita.

Tilastot ovat selkeitä. Puolet avioliitoista päättyy avioeroon. Avioero koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta. Kyse ei siis ole marginaalisesta luvusta. Näissä tilanteissa yhteiskunnan rakenteiden pitäisi tukea lapsia ja lapsiperheitä.

Eronneiden vanhempien tuki on jäänyt roikkumaan Suomessa hyvin vanhanaikaiselle tasolle. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vanhempia tuetaan kaikin tavoin, jotta hyvä vanhemmuus ja lapsen suhteet molempiin vanhempiin saisivat jatkua.

Lain tulisi tunnistaa, että lapsella voi olla kaksi samanarvoista kotia. On siis suorastaan pöyristyttävää, että eronneet vanhemmat asetetaan heti kättelyssä eriarvoiseen asemaan heidän vanhemmuudessaan.

Etä- ja lähivanhempien käsitteet pitäisi heittää romukoppaan sekä lainsäädännössä että yleisessä kielenkäytössä. Jos vanhemmat saisivat olla vain vanhempia, heidän ei tarvitsisi kilpailla vanhemmuudestaan. Suomi on sitoutunut lapsen oikeuksien sopimukseen, jossa sanotaan, että lapsella on oikeus olla osallisena häntä koskevassa päätöksenteossa ja lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etu.

"Jos vanhemmat saisivat olla vain vanhempia, heidän ei tarvitsisi kilpailla vanhemmuudestaan."

Keskustelun ja lakiuudistuksen tulisi lähteä liikkeelle siitä, mikä on lapselle parasta. Eroperheiden kanssa työskennellessäni olen huomannut, että yksi yleinen syy riidoille on keinotekoinen valta-asema. Pelkästään epätasa-arvoinen terminologia asettaa vanhemmat siihen.

Lapsen etua ei voi betonoida yhteen malliin ja olettaa, että yksi tapa toimisi kaikille perheille. Lain muotoilun pitäisi pystyä ymmärtämään lapsi- ja eroperheiden moninaisuus ja tukea jokaista perhettä parhaan vaihtoehdon löytämisessä.

Nyt vietetään lasten oikeuksien viikkoa. Haluan siksi muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen voi tiivistää kolmeen pääteemaan (PPP).

Lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja hoivaan (protection). Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen edun ensisijaisuus menee kaikkien muiden intressien ohi. Lapsella on oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision), mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että yhteiskunnan tulee tarjota lapselle kaikki se, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen mahdollisimman terveeksi aikuiseksi.

Kolmanneksi lapsella on oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon (participation).

Jos lapselta itseltään kysyttäisiin, hän varmasti vastaisi, että hänellä on vanhemmat, ei yhtä etä- ja toista lähivanhempaa. Lapsen näkökulmasta toimiva yhteisvanhemmuus mahdollistaa sujuvan arjen eron jälkeen. Tätä yhteisvanhemmuutta yhteiskunnan rakenteiden tulee tukea.

Pia Sundell

toiminnanjohtaja

lastensuojelujärjestö

Barnavårdsföreningen

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.