Es­te­mie­hen kul­tai­nen jät­ti­yl­lä­tys

Jukka Keskisalo ei ole ehtinyt riisua Suomen lippua harteiltaan, kun miestä kiikutetaan kohti palkintojenjakoa. Estejuoksijan elämä muuttui hetkessä yhdeksi hullun myllyksi.

Jukka Keskisalo ei ole ehtinyt riisua Suomen lippua harteiltaan, kun miestä kiikutetaan kohti palkintojenjakoa. Estejuoksijan elämä muuttui hetkessä yhdeksi hullun myllyksi.

"Pönttö on ihan sekaisin", Keskisalo nauraa.

Keskisalo saa syyttää rumbasta vain ja ainoastaan itseään. Hän tuli puiden ja selkien takaa ja kiri itsensä esteiden Euroopan mestariksi - todelliseksi yllätysmestariksi.

"En minä ihan tähän uskonut, vaikka mitali olikin mielessäni", Keskisalo hymyilee ja nieleskelee onnen tunteitaan.

"Lapsuuden unelmasta tuli totta. Tästä olen unelmoinut siitä saakka, kun Juha Väätäinen voitti Helsingissä kultaa (1971)."

Keskisalon unelmien juoksu ei ollut yllätys vain miehelle itselleen. Kovin moni ei osannut odottaa mieheltä edes mitalivauhtia - ei edes valmentaja Tommy Ekblom.

"Rehellisesti sanottuna laskin, että vauhti riittää kuuden joukkoon", Ekblom hykertelee.

"Tällaista tämä on. Joskus unelmista tulee totta."

Perjantaina Jukka Keskisalolla oli lentävät piikkarit jaloissaan. Viimeisellä kirikierroksella joensuulainen meni mahanalusta jalkoja täynnä. Aika oli 8.24,89.

Joskus miehen piikkarit ovat lentäneet aivan konkreettisestikin, pitkin seiniä. Hyvin menneiden Pariisin MM-kisojen (2003) jälkeen uran kehitys pysähtyi loukkaantumisiin. Keskisalo on myöntänyt, että vuodet olivat vaikeita. Niin korkeita esteet eivät olleet, etteikö estejuoksija olisi niistä pääsyt yli.

"Enää ne eivät tunnu missään. Tämä kyllä korvaa aika paljon... siis ihan kaiken", Keskisalo sanoo.

Jalkavaivat olivat yksi etappi Keskisalon tiellä kohti Euroopan mestaruutta. Ilman niitä hän tuskin olisi vetänyt varman päälle ja viettänyt koko talvea Australian ja Etelä-Afrikan lämmössä. EM-kisavuonna hän ei halunnut jättää mitään sattuman varaan.

"Joku voi ajatella, että onhan kivaa elämää. Koko talvi pois kotoa oman elämänpiirin ulkopuolella on kova juttu kenelle vain. Ei se ole mitään muuta kuin kovaa työtä", valmentaja Ekblom huomauttaa.

Tuon työn palkka kimaltelee nyt estejuoksijan kaulassa. Perjantai oli juoksijan tilipäivä.



Suunnitelma
paperin helmassa


Keskisalo ja Ekblom ole kovin isoon ääneen viitsineet suunnitelmistaan huudella - eikä niitä ole kovin moni ollut kyselemässäkään. Sellaisia on kuitenkin ollut, mustekynällä paperin helmaan kirjoitettuna.

"Syksyllä asetimme tavoitteeksi olla viimeisen kierroksen alussa kärkiryhmässä mukana. Siitä on hyvä iskeä", Keskisalo kertoo.

Ja näinhän se juuri meni.

Juoksun alku mentiin suorastaan hölkkäämällä. Vauhtia tuli kunnolla lisää vasta kolme kierrosta ennen maalia. Viimeiset 500 metriä radalla pantiin tossua toisen eteen tosissaan. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Keskisalo oli kuudentena. Takasuoralla hän nousi kakkoseksi ja puoli kierrosta ennen maalia kärkeen ohi Espanjan José Luis Blancon.

Loppu onkin suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa.

"Kiri lähti ihan selkäytimestä. Ei sitä tarvinnut kaivamalla kaivaa."

Ilmoita asiavirheestä