Oliko se amerikkalainen kirjailija John Updike, joka kerrallisella Suomen-matkallaan ihmetteli, miksi isännät ylpeänä esittelivät hänelle louhoksia. Updikea laskettiin kuin kuoriämpäriä peruskallioon jyrsittyihin huoneisiin.
Kirjailija kävi Punkaharjulla Retretissä, Helsingissä Forumin pysäköintihallissa ja Temppeliaukion kirkossa.
Päästyään kotiin Updike tuumasi, että pienellä Suomen kansalla on kummallinen halu dynamiitin esteettiseen käyttöön.
Vierailu tapahtui 1980-luvulla. Taipumus räjäyttelyyn ei ole siitä vähentynyt. Nyt Oulu tahtoo panostaa dynamiittiin.
Tänne kaivetaan autopysäköinti keskelle kaupunkia. Eikä siinä mitään. Updike tuskin säpsähtäisi kun näkisi Hallituskadun portin maanalaiseen maailmaan.
Hanketta sanotaan kallioparkiksi. Sehän on vähän kuin hevosenlihalenkkiä kutsuisi horsemakkaraksi tai tervapastillia tervacandyksi, puhumattakaan kaistapäästä eli kaistaheadista.
Kukaan ei näy pitävän minään, että nimenä on suomea ja englantia sekasikiöivä kallioparkki.
Ei vaikka sana parkki vie ajatukset autojen sijasta merenkäyntiin.
Parkiksi sanotaan kolmimastoista purjealusta. 1800-luvulla näillä puisilla vehkeillä kuljetettiin tervaa Oulusta maailmalle. Alusta voitiin käyttää vaikeissakin vesistöolosuhteissa.
Kallioparkki on kivestä veistetty laiva. Tonnistoltaan se on mahtava alus. Syväykseltään sellainen että menee pohjaan saakka.
Nimi kallioparkki on väärä, mikäli kysymyksessä on tavallinen kiveen dynamiitilla nobeloitu autonpaikoitusonkalo. Nimi on oikea, jos kallion muotoilisi sellaiseksi, että se muistuttaisi vanhaa kunnon parkkilaivaa takiloineen, ruumineen ja asvaltin läpi nousevine mastoineen.
Kallioparkkia isännöisi parrakas, piippusuinen kapteeni. Oikea Kap Hornin kiertänyt merikarhu. Kun auto saapuu, hän huutaisi: sinä brotosauruksen sivupersoona, sinä höyhenillä koristettu kannibaalin kuvatus, sinä lumppujussin liero - tervetuloa pysäköimään.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi