Etenkin iän myötä monia kiinnostavan sukutaustan selvittämisessä tutkijoita haittaa yllättävä ja keinotekoiselta tuntuva ongelma. Pulma on kulminoitunut muun muassa Oulussa, jossa sukututkijoilla ei ole mahdollisuutta henkilökohtaisesti tutustua seurakuntayhtymän keskusrekisterin vanhoihin papereihin.
Esi-isien ja esi-äitien etsintä on törmännyt laintulkintaan siitä, kuka seurakuntien hallussa olevia papereita saa tutkia. Esimerkiksi Oulussa noudatettavan käytännön mukaan maakunta-arkistoon siirretyt kirkonkirjat ovat julkisia ja siten arkiston oman käytännön mukaan tutkijoiden käytettävissä. Keskusrekisterin tiloissa vielä säilytettäviä kirkonkirjoja ei sukututkijoita päästetä selaamaan, vaan sukuselvitys on näiltä osin tilattava siltä itseltään.
Sukututkijoiden ja seurakuntien välisen näkemyseron soisi ratkaistavan niin, että mahdollisuudet kirkonkirjoihin tutustumiseen muodostuisivat koko maassa mahdollisimman yhtenäiseksi. Esimerkiksi Oulussa ongelma kohdistunee lopulta vain 1800-luvun lopun muutaman vuosikymmenen kirkonkirjoihin, joita ei keskusrekisteristä ole siirretty vielä maakunta-arkistoon.
Sukututkijoita harmittaa, kun he eivät voi suorittaa itse tutkimustaan loppuun. On ontuvaa vedota tilanahtauteen, koska tarvittaessa tilaa löytyy tutkimuksen tekoon. Kirkonkirjoista on joskus saatettu hakea tietoa kyseenalaisiin tarkoituksiin, mutta sekään ei ole kestävä peruste rajoituksille. Asialla kun ei ole silloin ollut vastuunsa tunteva sukututkija. Seurakuntien pitäisi edistää kaikin tavoin elämän ymmärtämistä, missä omaa perimää valottavan sukutaustan tunteminen on vahva avu.