Liminka "Heräsin yöllä siihen kuin minut olisi hakattu", kertoo oululainen esikoiskirjailija Essi Kummu. Siltä hänestä tuntui, kun kustantaja ilmoitti julkaisevansa Kummun käsikirjoituksen.
"Aluksi se tuntui mahtavalta. Itkin ja olin enemmän kuin lottovoittaja. Suuri unelmani oli toteutunut. Sitten minua hävetti ja hirvitti, ettei kirjani ole tarpeeksi hyvä."
Kummu kirjoitti Maniaa viisi vuotta. Hän tiesi milloin kirja oli valmis, mutta hän ei halunnut luopua siitä.
"Siitä tuli elämäntapa, elin kirjan maailmaa. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä elämälläni teen sen jälkeen, kun sen kirjoittaminen loppuu."
Lopulta Kummu rohkaistui ja lähetti käsikirjoituksensa kustantajille. "Tuli tosi paha olo, kun luovuin siitä."
"Tuntui siltä kuin olisi jättänyt oman lapsensa kauppaan ja kävellyt pois. Joku on sanonut, että kun luopuu käsikirjoituksestaan, niin se on kuin veisi lapsensa takapihalle ja ampuisi sen", Kummu jatkaa.
Puhelinmyynti motivoi kirjoittamaan
Elämä on sellaista että jotkut vain ajelehtivat. Toiset tietävät jo viisivuotiaina, mitä niistä tulee. Minusta tulee tähti, minä tiesin sen jo kun olin viisi.
Essi Kummu ei samaistu kirjansa lainaukseen. "En varmasti!" Ei vaikka Essi-nimi tulee Esteristä, joka tarkoittaa persiaksi tähteä.
"Olin sulkeutunut, ujo ja lihava lapsi, jota mummo juoksutti kerrostaloasunnon päästä päähän, että laihtuisin vähän."
Kirjan päähenkilö Laura Virta on perheellinen 29-vuotias maisteri, kuten Kummukin.
"Kun aloitin kirjani kirjoittamisen, päätin lyödä hahmolle sellaisen iän, mitä itse en ainakaan ole. Mutta kun kirjoitin sitä viisi vuotta, niin olen jumalauta just sen ikäinen nyt", Kummu nauraa.
Romaanin päähenkilö työskentelee puhelinmyyjänä ja tulee tappaneeksi kolme neljä ihmistä.
"En minä tiedä mistä kirja kertoo. Se kertoo tietokonepelaamisesta tai yksinäisyydestä tai puhelinmyyntityöstä", Kummu tuskailee.
Vaikka nuori kirjailija ja kirjan päähenkilö ovat molemmat työskennelleet Sepe-kunniakirjojen puhelinmyyjinä (kirjassa rahaa kerätään Pepe-helikopterille), ei teos ole omaelämäkerrallinen.
"Kirja on fiktiota. Yritin kerran kirjoittaa isäni, mutta en saanut sitä edes aamulla haisemaan pahalle. Toki omia kokemuksia on aina kirjoittamisessa, kaikkihan tulee kauttani."
Hankkikaa elämä, kirjoittakaa huonosti
Kirjailija tienaa vähän yli tuhat euroa vuodessa, joten kannattaa hankkia kunnon ammatti, on Kummu neuvonut. Itse hän opettaa Limingan taidekoulussa luovaa kirjoittamista.
"Muutenkin on hyvä tulla häirityksi, ettei vajoa sellaiseen taiteilijakuvitelmaan, jossa elää eristyksissä muista ihmisistä. Minusta ei olisi koskaan tullut kirjailijaa, ellen olisi saanut kaksosia. Olin niin tosissani kirjoittamisen kanssa, että eristäydyin muusta maailmasta."
Kummu on myös neuvonut oppilaitaan hankkimaan elämän pelkän kirjoittamisen sijasta.
"Ei pidä yrittää liikaa! Riittää, että on läsnä ja näkee. Minun piti oppia se ensin itse elämällä."
Kirjailijaksi ei synnytä, täytyy elää sellainen elämä, että syntyy kirjailija, lausui Erno Paasilinnakin. Kummu ei kuitenkaan allekirjoita väitettä. Mieluummin hän siteeraa William Faulkneria: "jos sinussa on tarina, niin sen on pakko tulla ulos".
"Kirjoittavat ihmiset ovat yleensä sen tyyppisiä, etteivät he tykkää puhua, mutta he haluavat tulla kuulluiksi. Sitten se on tavallaan väistämätön pakko. Jos on pakko, niin tulet kirjailijaksi."
"Monet voivat olla sairaan lahjakkaita. Heillä on kaikki rytmitaju, kieli, ajatus ja äly, mutta he eivät näe itsensä ohi."
Pelkkä lahjakkuus ei vielä riitä. Ilman rohkeutta ja halua ei tulla kirjailijaksi.
"Kaikilla ei ole rohkeutta kirjoittaa siitä, mistä ei saa kirjoittaa. Ei rohkeutta olla huono. Älä yritä kirjoittaa kaunokirjallisuutta, äläkä tehdä taidetta. Opettele näkemään, haistamaan ja maistamaan, olemaan läsnä", Kummu neuvoo.
"Kirjoita oikein huonosti."
Essi Kummun Mania (Tammi) julkaistaan 30.8.