Yrjö Rautio näkee nykyisessä ilmapiirissä samoja piirteitä kuin 1930-luvussa. Sodassa haavoittuneen isän poikana hän miettii, etteivät sodan kauhut enää välity nuoremmille.
Ryhmä lumipukuisia miehiä hiihtelee metsiä ja tunturien rinteitä. Heidän joukossaan on isäni, vasta 18-vuotias raskaiden töiden varhain aikuistama nuorimies. Pakkanen puree varpaita ja poskipäitä. Hämärä tihentyy, vaikka vasta on ohitettu keskipäivä.
