"Tuntuu lannistavalta tulla torjutuksi koko ajan", toteaa Alejandro Muñoz, 26-vuotias madridilainen. Nuori mies on ollut työttömänä puoli vuotta, eikä uutterasta työnhausta huolimatta ole saanut edes kutsua työhaastatteluun.
Luovuttaminen on käynyt mielessä usein: liki puolet nuorista on työttöminä ja on vaikea uskoa valoisaan tulevaisuuteen.
Muñoz valmistui vuonna 2008 hyvämaineisesta yliopistosta mainosalalta. Hän löysi välittömästi harjoittelupaikan. Neljän kuukauden palkattoman jakson jälkeen yritys työllisti hänet vuodeksi 800 euron minimikuukausipalkalla.
Kun palkka tämän jälkeen olisi pitänyt nostaa työehtosopimuksen vaatimalle tasolle, korvattiin Muñoz uudella, palkattomalla harjoittelijalla.
Yritykset hyödyntävät mielellään harjoittelijoita, mutta palkalliset työsopimukset ovat kiven takana talouskriisin ravistelemassa Espanjassa.
"Tunnen oloni petetyksi. Minut on kasvatettu uskomaan, että opinnot takaavat hyvän työpaikan. Tällä hetkellä 70 prosenttia vuosikurssistani on vailla töitä tai palkattomassa työsuhteessa", Muñoz kertoo.
Palkatonkin harjoittelu houkuttelee.
"Ilman työkokemusta en saa töitä mistään", sanoo 21-vuotias turismia opiskellut Ana Horcajada.
Horcajada on Muñosin tavoin työtön. Kumpikin elää vanhempiensa luona, vanhempiensa varoilla.
Espanjassa työttömyystukea saa vain vuoden työssäoloehdon täyttyessä, ja tuolloinkin vain muutaman kuukauden.
"Jos asuu itsenäisesti, saa tukea asumiseen 200 euroa kuussa. Tuki edellyttää puolen vuoden työsopimusta. Nykyisin sopimuksia tehdään harvoin muutamaa kuukautta pidemmäksi ajaksi", Horcajada kertoo.
Eläminen Espanjassa on huokeampaa kuin Suomessa, mutta Madridissa huikeat vuokrat nostavat elinkustannukset pilviin. Yksiötä ei heru alle 800 euron, ja yhteisasunnoissa huoneen vuokrat lähentelevät 400 euroa.
Yksi vaihtoehto vanhempien luona asuville nuorille on täydennyskoulutuksen hankkiminen. Siihen saa valtiolta tukea 325 euroa kuukaudessa.
Espanjasta ulkomaille on lähdetty vähän, mutta sen sijaan Espanja on houkutellut paljon Euroopan ulkopuolisia maahanmuuttajia 1990-luvulta lähtien.
"Tienaan täällä kokkina enemmän kuin yliopiston rehtorit kotimaassani", selvittää Espanjaan tulon motiivejaan Edwin Castro, 27-vuotias perulainen.
Hän on ollut maassa vajaa kaksi vuotta ja jäi hiljakkoin työttömäksi.
"Maaliskuussa pomoni sanoi laskevansa palkkani puoleen. Kun en suostunut, sain potkut", Castro murehtii.