Oulu Eläinperäiset influenssat ovat menneinä aikoina olleet hyvin vaarallisia. Espanjan taudin arvellaan tappaneen 1918-1920 kymmeniä miljoonia ihmisiä koko maailmassa. Kun levinneisyys on näin suurta, kutsutaan sairautta pandemiaksi.
Suomessakin kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Suomen kuolleisuusluvut eivät ilmeisesti olleet niin suuria kuten monin paikoin maailmassa.
Suomen historian professori Jouko Vahtola Oulun yliopistosta on tutkinut espanjan tautia. Hän on kuullut, että se lähti liikkeelle Kiinasta, ehkäpä sioista. Julkisuudessa on kuitenkin ollut myös tietoja, joiden mukaan Espanjan tautikin olisi ollut lähtöisin linnuista, kuten nyt Aasiassa leviämässä oleva tauti.
Useimmat selvisivät sairaudesta hengissä
Eläinperäiset influenssat ovat vaarallisia, jos virukset oppivat tarttumaan ihmisistä toisiin. Juuri näin kävi espanjan taudissa. Nykyinen lintuinfluenssa ei ilmeisesti siihen ainakaan vielä kykene.
Espanjan taudin viruksia oli monenlaisia. Toiset olivat ärhäkkäämpiä ja tappoivat enemmän ihmisiä. Suomessakin epidemia eteni 3-4 aaltona taudin ollessa aina vähän erilainen. Se tuli koko ajan yhä vaarallisemmaksi.
Inarissa kuoli kymmenen prosenttia koko väestöstä. Pohjoismaista Islannissa epidemia oli hyvin tappava. Pohjois-Ruotsissakin kirjattiin kovia kuolleisuuslukuja.
Vahtola kuitenkin huomauttaa, että suurin osa espanjan taudin saaneista selvisi hengissä. Kuolleisuuslukua ei Suomessa voi kuitenkaan juuri arvioida, sillä kuolinsyyn merkitseminen oli pappien tehtävänä eikä heillä ollut suuria edellytyksiä merkitä kuolinsyy oikein.
Vahtola arvelee, että 2000-luvulla espanjan taudin kaltaiset pandemiat eivät merkitsisi nykyään niin suurta katastrofia kuin viime vuosisadan alkupuolisolla. Mahdollisuudet nujertaa tauti ovat nykyään aivan erilaiset.
Ennen ei osattu levätä, kun influenssa iski. Luultiin, että mitä kauemmin oltiin jalkeilla, sitä helpommin sairaus paranisi.
Espanjan tauti raivosi Suomessa yleensä talvisin. Suomi oli maatalousyhteiskunta ja eläimet oli pakko hoitaa, vaikka kuinka olisi potenut influenssaa. Epidemian loppuvaiheissa lehtikirjoittelussa kuitenkin alettiin kertoa levon merkityksestä.
Lepo olikin ainoa lääke tähän sairauteen
Sotilaat levittivät
tautia 1918
Espanjan tauti alkoi riehua maailmalla vuoden 1918 kesällä. Kiinalaisten siirtotyöläisten mukana se levisi Yhdysvaltoihin. Tauti tuli Ranskaan amerikkalaisten sotilaiden mukana. Sotilaat lähetettiin taistelemaan Eurooppaan keisarillista Saksaa vastaan.
Ranskassa sotasensuuri kielsi taudista kirjoittamisen. Sairaus tuli julkisuuteen vasta, kun se levisi Espanjaan, mistä se sai nimensäkin.
Tauti levisi nopeasti Euroopassa, sillä sotilasosastot olivat liikkeessä ensimmäisen maailmansodan pyörteissä. Liikkuminen oli nopeaa, sillä rautatiet olivat ahkerassa käytössä. Suomessakin liikkuvuus oli suurta, kun sotilaat palasivat etelästä pohjoiseen vuoden 1918 kansalaissodan päätyttyä.
Suomessa kuten muuallakin maailmassa oli vankileirejä, joissa espanjan tauti teki tuhojaan.
Maailman tiedemiespiireissä pandemia tunnistettiin influenssaksi, kertoo Vahtola. Hän kuitenkin arvelee, että sen eläinperäisyyttä ei tunnettu.
Agricola kuoli kenties influenssaan
Tappavia influenssoja oli ollut liikkeellä aikaisemminkin, sanoo Vahtola. Ne eivät olleet maailmanlaajuisia, sillä maanosat olivat eristäytyneitä toisistaan.
1890-luvulla esimerkiksi raivosi niin sanottu venäläinen kuume.
Vahtolan mukaan myös Suomen kirjakielen luoja Mikael Agricolakin saattoi kuolla influenssaan 1500-luvulla.
Laajat epidemiat ja pandemiat ovat mahdollisia ainoastaan kehittyneissä oloissa, Vahtola arvelee.
Ne tulivat mahdollisiksi, kun rautatieliikenne oli kehitetty ja höyrylaivat matkasivat maailman meriä.