Sosialistit ovat Espanjan suurin vasemmistopuolue, mutta maan todellisena vasemmistona on aina pitänyt itseään Izquierda Unida (IU), suomalaisittain Yhtynyt vasemmisto tai Vasemmistoliitto. Sille nyt hallitusvastuussa olevat sosialistit (PSOE) ovat kuin "epämiellyttävä keskustalainen isoveli".
Asturialaisen Gaspar Llamazaresin vuodesta 2000 johtama ryhmä sai vuoden 2004 maalisvaaleissa ainoastaan viisi kansanedustajaa parlamenttiin. Sisäisten riitojen ruhjoman puolueen alamäki on jatkunut vuodesta 1999 lähtien, sillä sitä ennen Yhtyneellä vasemmistolla oli vielä 21 kansanedustajaa.
Yhtynyt vasemmisto perustettiin 1980-luvun lopulla nimensä mukaisesti yhdistämään Espanjan kommunistit ja muut äärivasemmiston ryhmät samaksi poliittiseksi liikkeeksi. Samalla suunniteltiin myös vuonna 1920 perustetun kommunistipuolueen lakkauttamista.
Kuitenkin vuosien saatossa on käynyt toisin ja tällä hetkellä Yhtyneen vasemmiston sisällä on käynnissä tiukka taistelu kommunistin kesken ja myös muiden äärivasemmiston kannattajien kesken.
Espanjan nykyisen äärivasemmiston erimielisyydet eivät ole mitään uutta sen myrskyisässä historiassa. Diktaattori Francon kuoltua maanpaossa ollut kommunistijohtaja Santiago Carrilo palasi Espanjaan. Kommunistinen puolue laillistettiin demokratisoitumiskehityksen pyörteissä 1977. Puolue myös menestyi hyvin ensimmäisissä vapaissa vaaleissa 1977 ja se sai 20 paikkaa Madridin parlamenttiin.
Kuitenkin jo 1982:n vaaleissa kommunistien paikkaluku supistui neljään ja Santiago Carrillo sai potkut puolueen johdosta.
Vaikka Yhtyneen vasemmiston nykyinen johtaja Gaspar Llamazares kuuluukin kommunisteihin, niin hän on ajautunut törmäyskurssille kommunistien kahden vahvan miehen, pääsihteeri Francisco Frutosin ja Felipe Alcarazin kanssa.
Riitojen syynä ovat suhteet sosialisteihin ja puolueen ideologia. Llamazares haluaisi tehdä Yhtyneestä vasemmistosta ekologisen ja sosiaalidemokraattisen puolueen. Sen sijaan kommunistijohtajat Frutos ja Alcaraz haluavat Yhtyneen vasemmiston pysyvän kommunistisena.
Yhtyneen vasemmiston sisäisillä riidoilla on vaikutusta myös valtakunnalliseen politiikkaan.
Esimerkiksi tärkeällä, yli kuuden miljoonan asukkaan Madridin alueella Yhtyneellä vasemmistolla ei ole vielä ehdokasta pormestariksi, eikä Madridin autonomisen alueen johtoon toukokuussa järjestettäviin alue- ja paikallisvaaleihin. Puolue voi pahimmassa tapauksessa osallistua vaaleihin kahdella eri listalla.
Tilanne merkitsisi sitä, että Espanjan vasemmistolla olisi täysin mahdotonta valloittaa nyt oikeistolaisen Kansanpuolueen käsissä hyvin täpärästi olevaa kaupunginhallitusta ja aluehallitusta. Viime alue- ja paikallisvaaleissa 2003 Yhtynyt vasemmisto ylitti vielä viiden prosentin äänikynnyksen ja sai edustajia niin kaupunginhallintoon kuin aluehallintoonkin, mutta kahdella listalla se ei ole enää mahdollista.