Euroalueen velkakriisi on kestänyt nyt yli kaksi vuotta. Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat joutuneet turvautumaan muiden euromaiden tukeen. Nyt näin on käymässä myös pienelle Kyprokselle ja muita maita selvästi isommalle Espanjalle.
Espanjan talouskriisi muistuttaa monella tavalla Suomen pankkikriisiä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Espanjan keskeisin ongelma ei ole valtion velan taso. Se on yksityisen sektorin velkaantuminen ja korkea ulkomainen nettovelka.
Kun 1980-luvun Suomessa valuuttavirtojen vapauttaminen johti pankkilainojen voimakkaaseen kasvuun ja asuntomarkkinoiden ylikuumenemiseen, euron tulo mahdollisesti Espanjassa vastaavanlaisen kehityksen. Tähän on liittynyt myös krooninen vaihtotaseen alijäämä.
Espanjan ongelmat ovat kuitenkin, jos mahdollista, vielä syvemmät kuin kahden vuosikymmenen takaisen Suomen. Ensinnäkin Espanjalta puuttuu oma keskuspankki ja sitä kautta oma valuutta. Devalvaatioon tarttuminen kilpailukyvyn palauttamiseksi tarkoittaisi eroa eurosta, joka tulisi olemaan vielä paljon dramaattisempi askel kuin aikanaan Suomen markan kelluttaminen.
Toiseksi talouden lähtökohtatilanne on erittäin haastava. Espanjan pankkikriisiä on vasta nyt alettu ratkaisemaan ja jo nyt työttömyysaste on 25 prosenttia. Suomessa työttömyysaste oli pahimmillaan pankkikriisin jälkeen vajaat 19 prosenttia. Espanjassa ei ole näköpiirissä työttömyyden nopeata laskua.
Espanjan velkakriisi on kärjistynyt selvästi kuluvan vuoden aikana. Käytännössä tämä on tarkoittanut valtion lainojen korkojen nousua ja kiihtyvää yksityisen sektorin pääomapakoa maasta. Espanjan valtion rahoitus on ollut keväällä täysin kotimaisesti sijoittajien ja erityisesti pankkien varassa. Ulkomaiset sijoittajat ovat aktiivisesti hyljeksineet Espanjan valtion lainoja.
Pääomapako on näkynyt siten, että espanjalaiset pankit ovat hyvin voimakkaasti joutuneet turvautumaan keskuspankin rahoitukseen. Muu euroalue on rahoittanut EKP-järjestelmän kautta Espanjaan noin 365 miljardilla eurolla. Tämä rahoitus on kaksinkertaistunut vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Tilanne oli hyvin samanlainen kuin Irlannilla syksyllä 2010. Pankkien rahoitus markkinoilta loppui ja EKP:n rooli rahoituksessa räjähti.
Nyt Espanja on tehnyt virallisen apupyynnön ja muut euroalueen maat ovat luvanneet 100 miljardien euron pankkitukirahoituksen. Tästä ensimmäinen erä, 30 miljardia euroa, myönnettäisiin jo heinäkuun lopussa. Toisin kuin pienempien ongelmamaiden tapauksissa, Espanjaa ei pakotettaisi tässä vaiheessa IMF:n ohjelmaan vaan tuki annettaisiin ehdollisena pankkisektorin saneerausohjelman suorittamiselle.
Pankkitukipäätösten jälkeen ilmeinen kysymys on, että joutuvatko muut euromaat tukemaan jatkossa myös suoraan Espanjan valtiota. Jos katsotaan viimeaikaisia pääomavirtoja ja markkina-analyyseja, riski valtion joutumisesta tukiluukulle on ilmeinen. Osa markkinaekonomisteista odottaa tämän tapahtuvan jo peräti seuraavan puolen vuoden sisällä.
Espanjan valtion tukeminen olisi sekä käytännön toteuttamisen että poliittisten paineiden kannalta kriisin toistaiseksi suurin haaste. Espanjan talous ja valtion rahoitustarpeet ovat niin suuret, että käytännössä maa käyttäisi nyt varatut tukimarkat täysin. Tässä tapauksessa Suomenkin eduskunta saisi todennäköisesti eteensä ehdotuksen tukimekanismien suurentamisesta.
Toinen kysymys liittyy siihen miten ja millä ehdoilla tuki annettaisiin. Euroalueen tukimekanismit, ERVV ja EVM, mahdollistavat tuen antamisen ilman IMF:ää ja siihen liittyvää tiukkaa valvontaa. Jos isot eurovaltiot eli Italia ja Espanja uhkaavat joutua tuen piiriin, poliittinen taistelu tuen ehdoista tulisi olemaan aikaisempaa selvästi kovempaa. Ensimmäinen erä tästä väännöstä on jo käynnissä, kun Suomi vastustaa valtion jvk-lainojen ostoja markkinoilta EVM:n kautta.
EVM:n säännöt mahdollistavat nämä ns. valtion lainojen jälkimarkkinaostot. Sijoittajan näkökulmasta Suomen hallitus on kuitenkin selvästi oikeassa, kun se vastustaa operaatioita. EVM:lle varatut eurot eivät tule riittämään uskottavaan jälkimarkkinaohjelmaan, jolla voitaisiin pysyvästi laskea lainojen korkoja. EKP on jo yrittänyt tätä varsin huonolla menestyksellä.
Italian ja Espanjan näkökulmasta kaikki tuki ilman kovia ehtoja on luonnollisesti tervetullutta. Näissä maissa on huomattu kuinka kovan hinnan istuvat hallitukset ovat poliittisesti joutuneet maksamaan, kun maat ovat joutuneet IMF:n ohjaukset. Seuraavissa vaaleissa päähallituspuoleen kannatus on romahtanut.
Vaikuttaa siltä, että etenkin Italian hallitus haluaa varmistaa pehmeämmän avun mahdollisuuden siltä varalta, että tilanne maassa heikkene.
Euroalueen kriisin isoimmat, ratkaisevat aallot ovat todennäköisesti edessä. Näin tapahtuu, jollei kriisin etenemistä onnistuta pysäyttämään nyt käsiteltävänä olevaan Espanjan pankkitukeen.
Seuraaviin tukipäätöksiin liittyvät poliittiset taistelut tulevat myös olemaan aikaisempaa selvästi kovempia sekä maiden sisällä että maiden välillä. Tästä olemme saaneet jo esimakua.
Kirjoittaja on varatoimitusjohtaja työeläkeyhtiö Varmassa ja vastaa yhtiön sijoitustoiminnasta. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden tohtori.