Marraskuun 20. päivänä aamyöllä vuonna 1975 kuoli Espanjaa lähes 40 vuotta hallinnut diktaattori Francisco Franco.
Espanjassa on muisteltu syksyn aikana diktaattorin kuolemaa ja maan suurta muutosta kohti nykydemokratiaa. Tavalliselle espanjalaiselle Francon kuolinpäivän läheisyys on merkinnyt 1970-luvun poliittisia tapahtumia sivuavien ohjelmien lisääntymistä maan eri televisiokanavilla.
Ajanjaksoon liittyvät muistelmat ja tutkimukset ovat värittäneet Espanjan kirjallista syksyä. Sanoma- ja aikakauslehdistössä on julkaistu tapahtumaan liittyviä erikoisliitteitä.
Espanjassa myönnetään tänään yleisesti, että maa siirtyi varsin vaivattomasti diktatuurista demokratiaan. Kun kenraali Franco kuoli, hänen paikalleen valtionpäämieheksi nousi kuninkaana Juan Carlos I (s.1938). Vuodesta 1968 hän oli ollut Espanjan prinssi, jonka maan epädemokraattinen parlamentti oli määrännyt Francon seuraajaksi.
Demokratian moottori
Heti diktaattorin kuoleman jälkeen espanjalaiset uskoivat, että Juan Carlos jatkaisi hallitsemista francolaiseen tyyliin ilman demokraattisia uudistuksia. Nuori kuningas osoittautui kuitenkin vankkumattomaksi uudistuspolitiikan kannattajaksi. Maan nykyhistorian tutkijat ovat luonnehtineet Juan Carlosta muun muassa "demokratiaan siirtymisen moottoriksi".
Juan Carlos nimitti kansalaisten yllätykseksi tuntemattoman nuoren oikeistopoliitikon Adolfo Suárezin (s.1932) uudeksi pääministeriksi. Suárez oli luonut uransa diktatuurin aikana ainoan sallitun puolueen falangin johtotehtävissä. Häntä pidettiin konservatiivina, mutta vastoin odotuksia kokematon pääministeri ryhtyi johtamaan nopeaa demokratisointia.
Nykyisin vaikeasti sairaana olevaa Suárezia ei kuitenkaan hänen pääministerikaudellaan arvostettu.
Hän joutui eroamaan vieläkin epäselvissä olosuhteissa tammikuussa 1981. Vasta 1990-luvulta lähtien hän on nauttinut kunnioitusta tärkeänä valtiomiehenä.
Laaja yhteisymmärrys
Siirtyminen kuninkaan ja Suárezin johdolla parlamentaariseen demokratiaan tapahtui yllätyksellisesti ilman suurempia väkivaltaisuuksia. Prosessin onnistumiseen oli vaikuttamassa laaja yhteisymärrys sen tarpeellisuudesta.
Poliittisten puolueiden toiminta kommunisteja myöten sallittiin 1977. Uusi demokraattinen perustuslaki vahvistettiin kansanäänestyksellä joulukuun 6. päivänä 1978. Sen jälkeen päivää on kutsuttu Espanjan perustuslain päiväksi ja se on pyhä koko maassa.
Monien yhteiskuntatieteilijöiden mukaan maan demokraattinen siirtymävaihe päättyi kuitenkin vasta lokakuussa 1982, kun maan kolmansissa vaaleissa sosialistit (PSOE) saivat murskavoiton. Vasemmisto oli ollut vallassa edellisen kerran tasavallan aikana 1930-luvulla.
Rikokset eivät unohdu
Vaikka Francon kuolemasta on kulunut jo 30 vuotta, niin diktatuurin aikaiset rikokset eivät ole päässeet unohtumaan.
Jo kuluvan vuoden alkupuolella kansainvälisesti tunnetuin espanjalaistuomari Baltasar Garzón esitti toivomuksen, että Espanjaan perustettaisiin totuuskomissio selvittelemään Francon aikana tapahtuneita rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Garzón pitää selvänä, että erityisesti diktatuurin alkuvuosina tehtiin paljon rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Espanjassa allekirjoitettiin vuosina 1937-45 noin 200 000 kuolemantuomiota. Niistä virallisten dokumenttien perusteella toimeenpantiin noin 50 000. Loput tuomituista jätettiin teloittamatta tai teloitukset suoritettiin salaisesti.
Espanjan sisällisotaa tutkineiden historioitsijoiden mukaan esimerkiksi Badajozin härkätaisteluareenalla pelkästään elokuussa 1936 teloitettiin 8 000 tasavaltalaista.
Teloitettujen tasavaltalaisten joukkohautoja on tähän mennessä kirjattu yli 900. Joukkohaudoissa olevien tasavaltalaisten maallisten jäännösten esiin kaivaminen alkoi vasta syksyllä vuonna 2000.