Esko Ahon valintaan Sitran johtoon liittyy voimakkaita tunnelatauksia - tunnetuista syistä. Huippuvirkanimityksissä näppejään nuolemaan jätetty Aho ehti jo julistaa tuohduksissaan, ettei hän hae enää koskaan julkisiin virkoihin. Mutta niin vain kävi, että hän ottaa ensi kesänä kiltisti vastaan julkisen lohkon tehtävän Suomen itsenäisyyden rahaston huippupalkattuna yliasiamiehenä.
Elämä yrittäjänä oli Aholle vain ylimenokauden ratkaisu eikä mikään uusi uravalinta. Taattu kuukausipalkka näyttää houkuttelevan sellaista, joka on siihen tottunut.
Ahon palkkaa ei ole vielä sovittu, mutta Sitran johtajalle maksettaneen myös vastaisuudessa suurempaa kuukausikorvausta kuin pääministerille. Ahon pesti kestää viisi vuotta. Ei lainkaan hassumpi hyvitys muutamasta kolhusta huippunimitysten yhteydessä, vaikkei Aho aivan Suomen Pankin johtajien ansioihin ylläkään.
On makuasia, hakiko Aho Sitraan vai pyydettiinkö hänet sinne. Aho sanoi itse, hänet oli "haettu tähän tehtävään". Hän halusi Sitraan ja pääsi sinne siksi, että SDP:n ja keskustan poliitikot Sitran hallintoneuvostossa päättivät jyrätä hänet sinne vanhan punamultaperinteen mukaisesti - vastoin Sitran hallituksen yksimielistä esitystä. Sitran hallitus olisi halunnut yliasiamieheksi Yhdysvalloissa kunnostautuneen suomalaisprofessorin Bengt Holmströmin. Suuri yleisö ei tunne häntä, mutta hän olisi ollut vähintäänkin yhtä pätevä Sitran johtoon kuin Aho, vaikka onkin hieman vieraantunut suomalaisesta arkitodellisuudesta.
Johtajavalintaa valmistelleen konsultin listoilla oli ollut alun perin myös eurokomissaari Erkki Liikanen, entinen SDP:n puoluesihteeri. Hän oli antanut suostumuksensa olla käytettävissä. Liikanen veti kuitenkin nimensä pois tajuttuaan, mistä tuuli puhalsi. Edes SDP:n nykyinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma ei ajanut Liikasta Sitraan hallintoneuvostossa, joten Liikanen ei palaa ainakaan vielä ensi kesänä Suomeen sotkemaan SDP:n puheenjohtajapeliä.
Jos Aho ja Liikanen olisi pantu samalle viivalle ansioiden perusteella, ex-valtiovarainministeri olisi hakannut entisen pääministerin. Liikanen on hankkinut EU:n palkkalistoilla juuri sen kaltaista kokemusta, joka olisi kullanarvoista juuri Sitraa ajatellen.
Sitran hallintoneuvosto käytti sille annettuja valtuuksia ja päätyi Ahoon. Valinta ei ole huono, vaikka se herättääkin kysymyksiä. Aho täyttää kirkkaasti pätevyyskriteerit, eikä ole mitään syytä epäillä hänen onnistumistaan uudessa tehtävässä. Pääministeriys ei liioin saa olla pysyvä este julkisiin tehtäviin. Nyt se on ansio: Aho pystyy tuomaan yhteiskunnallisen kokemuksensa ansiosta uusia ulottuvuuksia ja tuulia Sitran toimintaan.
Mutta siitä huolimatta kyseessä oli tyylipuhdas poliittinen nimitys, jatkona muun muassa Suomen akatemialle ja sisäministeriölle. Aholle järjestettiin tietoisesti julkinen tehtävä hyvityksenä siitä, mitä hän oli kokenut aiemmissa virkanimityksissä. Ratkaisu toi myös balsamia nimityksissä alakynteen jääneen keskustan haavoihin.
Sitran hallintoneuvosto on täsmälleen sama elin kuin eduskunnan pankkivaltuusto. Sillä oli nyt valinnassa viimeinen sana eikä presidentti Tarja Halosella, joka katkaisi aiemmin Ahon tien Suomen Pankkiin. Tämä selittänee omalta osaltaan sitä, miksi myös kokoomus taipui kahden suuren hallituspuolueen tahtoon Sitrassa. Ei vain Aho vaan myös pankkivaltuusto sai itselleen hyvityksen aiemmista kolhuistaan. Sitran hallintoneuvosto käytti valtaansa kenenkään häiritsemättä.
Aholla on vahva poliittinen tausta, ja häntä on vielä pitkään vaikea olla näkemättä entisenä keskustan johtajana. Seepra ei pääse noin vain eroon raidoistaan.
Sen takia on perusteltua kysyä, mitä Ahon valinta merkitsee Sitralle? Sitraa ovat vetäneet korkeasti oppineet ekspertit matalalla profiililla. Esimerkiksi nykyisen yliasiamiehen Aatto Prihtin asiantuntemusta ja eleetöntä osaamista arvostetaan laajalti, mutta hän on kaikkea muuta kuin julkkis. Liekö edes yleisesti tunnettu henkilö.
Muuttuuko rahaston rooli ja nouseeko sen profiili Ahon takia? Sitra sai Ahon valinnan vuoksi jo parissa päivässä osakseen huikean julkisuusannoksen. Sitra perustettiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlien kunniaksi 1967. Onkohan se kylpenyt kertaakaan sen jälkeen yhtä kirkkaassa julkisuuden valokeilassa kuin viime päivinä?
Sitra edistää Suomen taloudellista hyvinvointia rahoittamalla tutkimusta, koulutusta, innovaatioita sekä uutta luovaa yritystoimintaa. Sitran johtajan tehtävä vaikuttaa tylsältä ja puuduttavalta kaiken sen jälkeen, mitä Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri on ehtinyt kokea elämässään. Aho on halunnut luoda nahkansa uudelleen, mutta löytääkö hän itsestään riittävästi virtaa Sitran vetämiseen? Aholla oli värikkään ja tapahtumarikkaan pääministerikauden jälkeen melkoisia ongelmia motivoitua oppositiojohtajan kuivakkaassa roolissa. Hän on osoittanut olevansa parhaimmillaan kovissa paineissa.
Ensimmäiset lausunnot viittasivat siihen, että Aho puhkuu tarmoa ja hänen sormensa syyhyävät jo uusien haasteiden edessä. Voi olla, että suuremmaksi ongelmaksi muodostuukin Ahon liian korkea eikä liian matala profiili. Sitrastahan ei voi tulla Ahon ponnahduslautaa eikä ikiomaa leikkikehää.
Ahon toimikaudeksi määriteltiin viisi vuotta. Sitä selitettiin virallisesti niin, että se on yhdenmukainen eräiden muiden määräaikaisten tehtävien kanssa. Selitys pitää paikkansa, mutta se ei ole koko totuus. Määräaika on myös varotoimenpide. Jos nimitys ei osoittaudukaan onnistuneeksi, kaikki tietävät, milloin se päättyy.