Oulun Raksilan uimahallissa pärskyy melojien treenivuorolla tavallista enemmän. Silloin Oulun seudun melontakerhot K&C ry ja Oulun seudun melojat ry harjoittelevat kajakeillaan hallin kuntoradalla omilla peräkkäisillä vuoroillaan.
Usein melojista ei näy juuri muuta kuin kajakin pohja, kun he peuhaavat altaassa. Suosituin harjoitusmuoto on nimittäin eskimokäännös, jossa meloja pyöräyttää itsensä 180 astetta ympäri.
Altaassa saattaa olla kymmeniä kajakkeja, joista moni osoittautuu koskikajakeiksi. Näitä lyhyentöppöjä melontavälineitä on helppo kiepautella mielensä mukaan.
Oulun seudun melojien puheenjohtaja Anita Valkama kertoo, että eskimokäännös on tarpeellinen taito melontaharrastuksessa.
"On syytä harjoitella myös miten kajakista pääsee pois, kun se kaatuu. Sen kääntäminen oikein päin vedessä on hyödyllinen taito. Myös erilaiset pelastautumiskeinot kannattaa painaa mieleen", puheenjohtaja Valkama opastaa.
Hänen mukaansa kajakkiin tottuminen ottaa oman aikansa, joten esimerkiksi kaatumista kannattaa opetella kaikessa rauhassa.
Mutta miten se kuuluisa eskimokäännös tehdään?
"Kaikki perustuu lanneliikkeeseen", Valkama opastaa.
"Kajakki käännetään lantiolla ylös. Harjoittelu kannattaa aloittaa lantioliikkeen harjoittelulla ilman melaa, jonka jälkeen mela otetaan mukaan harjoitteluun. Melan liike auttaa kääntymistä."
Rytmitys tuottaa monelle ongelmia, joten se kannattaa opetella tarkasti. Monelle veden vastus saattaa tuottaa ongelmia, ja mela voi tipahtaa kädestä juuri silloin, kun melojan pää on alaspäin.
"Monet oppivat eskimokäännöksen kertaheitolla, joillakin menee oppimiseen viikkokausia. Minä harjoittelin eskimokäännöstä koko talven ja keväällä ennen jäittenlähtöä se onnistui", Valkama toteaa.
Melojien uimahallivuoroilla, lokakuusta huhtikuuhun, taitoja pidetään yllä.
"Hallivuorot ovat pääasiassa käytössä sen takia, että pidämme yllä tuntumaa suosikkiharrastukseen talvisaikaan, kun avoimet vedet ovat jäässä", Valkama kertoo.
Kevään tullen melojat suunnistavat Oulujoelle ja pienemmille lähivirroille, kuten Sanginjoelle ja Kiiminkijoelle.
Monet ovat aloittaneet melontaharrastuksensa uimahallista, jonka lämpöisessä vedessä on helppo saada ensituntuma melontaan. Melojat käyttävät joko omia kajakeitaan tai kerholta lainattuja. Melontayhdistykset järjestävät myös alkeiskursseja uimahallissa.
"Jos alkeiskurssia ei satu olemaan, kannattaa ensikertalaisen kysyä joltakin kokeneelta melojalta neuvoa. Apua pitäisi löytyä helposti", Anita Valkama opastaa.
Kuntoallas on tasapohjainen, joten se on turvallinen harjoittelupaikka.
Oululainen Aila Ryhänen innostui kajakkimelonnasta hänen puolisonsa Erkki Hinkolan innoittamana. Ensimmäistä kertaa Ryhänen astui kajakkiin viime vappuna, jonka jälkeen hän on melonut merellä ja koskessa. Nyt pitäisi opetella eskimokäännöstä."
Ryhänen ryhtyy tuumasta toimeen. Aikansa pyörähdeltyään Hinkolan avustuksella, sujahtaa kajakki viimein luontevasti oikein päin. Pian Ryhänen pyörii eskimokäännöksiä kuin vanha tekijä.
"Ei se oikeastaan niin vaikeaa ole, kun sen oppii. Kannattaa nostaa pää viimeisenä vedestä", hän opastaa
Eskimokäännös-termi viittaa inuiitteihin, joilla kajakki on toiminut aina metsästysvälineenä.
Taitavan melojan käsissä kajakilla eteneminen on lähes äänetöntä, joten meloja pääsee tarvittaessa hyvinkin lähelle saalistaan. Inuiitit kehittivät melonnan taiteen huippuunsa, jolloin kajakista tuli eräänlainen metsästäjän ruumiin jatke eräretkille.
Nykyinen merikajakki on kopioitu inuiittien peruskajakkimallista.